Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna paljon koulutuksen, työn tai työharjoittelun ulkopuolella olevia nuoria. Koulupudokkuus johtaa moniin ongelmiin myöhemmässä elämässä. Kerran koulutuksen kelkasta pudonnut nuori ei helposti enää saa kiinni koulutuksen ja työllisyyden tuomista hyödyistä. Opintonsa peruskoulun jälkeen lopettavien nuorten terveys, tulot ja hyvän elämän edellytykset ovat huonommat kuin toiselle asteelle jatkavilla nuorilla. Ongelma on erityisen suuri poikien ja pakolaistaustaisten nuorten miesten sekä eräiden vähemmistöihin kuuluvien keskuudessa.
Julkaistu 1.10.2021
Koulupudokkuutta torjutaan tuella koulutuspolkujen eri vaiheissa
- Monipuoliseen yhteistyöhön ja tutkittuun tietoon perustuvalla koulutus- ja urasuunnittelulla voidaan tukea nuorten sitoutumista opiskeluun. Opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoimassa opinto-ohjauksen kehittämisohjelmatyössä on kuultava myös nuoria.Aihetta tutkivat hankkeet: ALL-YOUTH, PSE (Oma linja)
- Koulutus- ja urasuunnittelussa tulee varmistaa moniammatillisella yhteistyöllä jokaiselle nuorelle riittävä tuki valintojen tekemiseen, kehittää ohjauksen toimintatapoja sekä tukea koulutuksellisen tasa-arvon ja nuorten hyvinvoinnin toteutumista. Sen avulla huolehditaan, ettei yksikään nuori jää vaikeuksiensa kanssa yksin.Aihetta tutkivat hankkeet: ALL-YOUTH, PSE (Oma linja)
- Nuoria tulee ohjata mentoroinnin avulla tunnistamaan erilaisia koulutus- ja uramahdollisuuksia. Koulutus- ja työelämäohjaukseen tulee kehittää käytäntöjä, joissa nuoret nähdään yksilöinä taustastaan riippumatta.Aihetta tutkivat hankkeet: ALL-YOUTH, PSE (Oma linja)
- Syrjinnän eri muotojen vaikutuksia koulutuksen keskeyttämiseen tulee arvioida tutkimusperustaisesti ja monitieteisesti. Oppivelvollisuuslain uudistuksen vaikutusarvioinnissa on seurattava opetuksen ja ohjauksen riittävyyttä sekä kuultava nuoria.Aihetta tutkivat hankkeet: ALL-YOUTH, ArtsEqual, TITA, WeAll
- Yhä kasvavien tukitarpeiden vuoksi pitää kehittää oppilaiden moninaisuuteen perustuvia opetusmenetelmiä ja opetuksen toteutustapoja. Oppimistulosten eriytyminen perheiden sosioekonomisten lähtökohtien mukaan on kasvava huoli, mikä edellyttää perheiden osallistamista lasten koulutyön tukemiseen ja kasvatusvastuun kantamiseen.Aihetta tutkivat hankkeet: FINSCI
Koulupudokkuudella tarkoitetaan sitä, ettei yksilö jatka opintoja peruskoulun jälkeen tai että hän jättää toisen asteen opinnot kesken. Työllistyminen ilman toisen asteen tutkintoa on nykyään erittäin vaikeaa. Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna paljon koulutuksen, työn tai työharjoittelun ulkopuolella olevia nuoria (NEET: Not in Education, Employment nor Training).
Koulupudokkuus on yhteydessä moniin ongelmiin nuorten elämässä. Nuorille, jotka putoavat peruskoulun jälkeisestä koulutuksesta, kasaantuu usein pitkäaikaisia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia, kuten työllisyyden, toimeentulon ja mielenterveyden vaikeuksia. Koulupudokkuus voidaan määrittää yhdeksi huono-osaisuuden mittariksi. Kouluinstituution tärkeänä yhteiskunnallisena tehtävänä on vahvistaa nuorten osallisuutta ja hyvinvointia koulupudokkuuden ehkäisemiseksi (Koskela, Reis & Sinkkonen 2016).
Nuorten yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta siirtymä peruskoulusta toisen asteen opintoihin on kriittinen vaihe, jossa nuorten tukeminen on erityisen tärkeää. Toisen asteen koulutuksen suorittaminen tuo parhaat eväät kokea yhteiskunnallista osallisuutta ja ehkäisee nuoren ajautumista erilaisiin marginaaleihin. Tutkittaessa toiseen asteen koulutukseen pääsyn ja rikollisuuden välistä yhteyttä on havaittu, että koulutukseen päässeiden poikien todennäköisyys tehdä rikoksia on huomattavasti pienempi verrattuna koulutuksen ulkopuolelle jääneisiin (Huttunen ym. 2019).
Aiemmin oppivelvollisuus loppui vaiheeseen, jossa nuoren oli tehtävä kauaskantoisia koulutusvalintoja. Vuonna 2019 tässä nivelvaiheessa oppilaista 5 - 14 % ei siirtynyt toisen asteen koulutukseen. Oppivelvollisuusikää 18 ikävuoteen nostaneen lain (2020/1214) tavoitteena oli rakentaa vahva silta ensimmäisen ja toisen asteen välille, vähentää koulupudokkuutta ja nostaa toisen asteen suorittaneiden nuorten osuutta. Koska kouluympäristö suojaa kriittisessä asemassa olevia nuoria syrjäytymiseltä, oppivelvollisuuden laajentaminen vahvistaa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten turvaverkkoa.
On tärkeää, että nuoret voivat hakeutua mielekkääseen ja opintomenestyksen perusteella mahdolliseen koulutukseen. Jatkokoulutuksen kannalta huolestuttavaa on, että aiempaa suuremmalla osalla nuorista on yhä kasvavia tukitarpeita opinnoissaan, ja että oppimistulokset eriytyvät perheiden sosioekonomisten lähtökohtien mukaan. Kehittämällä oppilaiden moninaisuuteen perustuvia opetusmenetelmiä ja opetuksen toteutustapoja oppilaitokset voisivat paremmin tukea oppilaiden tavoitteellista oppimista, yhteisöllisiä taitoja ja henkilökohtaista kasvua (Koskela, Reis & Sinkkonen 2016).
Nuorille annettavan, opintomenestystä tukevan avun lisäksi tarvitaan perheiden osallistamista lasten koulutyön tukemiseen ja kasvatusvastuun kantamiseen (Koskela 2021). Esimerkiksi maahanmuuttajataustaisiin vanhempiin kohdistetut kotoutustoimet lisäävät lapsen koulumenestystä ja -motivaatiota. Monimuotoinen koulutus tukee myös työn ja opiskelun yhdistämistä sekä elinikäistä oppimista työelämän muuttuviin tarpeisiin (Mikkilä-Erdmann ym. 2020).
Laajennetun oppivelvollisuuden myötä koulujen tulee ohjata oppilaat toisen asteen opintoihin, mikä korostaa onnistuneen oppilaanohjauksen roolia. Nuorten pitää saada tietoa jatko-opinnoista, ja oppilaita pitää tukea tunnistamaan omaa osaamistaan sekä itselleen sopivimpia vaihtoehtoja. Nuoret tarvitsevat yksilöllistä ja oikeanlaista tukea opintopolkunsa valintaan. Nuorten kiinnittymistä toisen asteen opintoihin voidaan edistää tukitoimilla, joilla voidaan kuulla nuorten tulevaisuuden toiveita sekä keventää valintojen tekemiseen liittyviä paineita, sujuvoittamalla siirtymiä ja lisäämällä nuorten ja nuoruuden moninaisuuden ymmärrystä myös toisen asteen sisällä. Koulutus- ja työelämäohjaukseen tuleekin kehittää käytäntöjä, joissa nuoret nähdään yksilöinä taustastaan riippumatta. Tarvitaan lisää tietoa syrjinnän eri muotojen (mm. arkipäivän rasismi ja rakenteellinen rasismi, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen syrjintä) vaikutuksista koulupudokkuuteen. (Ågren 2021; Kailaheimo-Lönnqvist 2020; Kjaran & Lehtonen 2017 )
Laajennettu oppivelvollisuus voi lyhyellä aikavälillä tarkoittaa esimerkiksi ammatillisille oppilaitoksille lisäkuormitusta. Tällä voi edelleen olla negatiivisia vaikutuksia opiskelijan ohjauksen ja opiskelijahuollon käytännön toteutuksiin. Laajennetun oppivelvollisuuden vaikutukset näkyvät kuitenkin viiveellä, ja uudistuksen vaikutusarvioinnissa on seurattava opetuksen ja ohjauksen riittävyyttä sekä kuunneltava uudistuksen kohderyhmää, eli nuoria ja opiskelijoita (Juusola ym. 2021).
Lähteet:
Ågren, S. (2021). Exploring Vocational Education Students’ Visions of a Successful Transition to Working Life from the Perspective of Societal Belonging. JAYS 4, 67–81. https://link.springer.com/article/10.1007%2Fs43151-021-00037-5
Huttunen, K., Pekkarinen, T., Uusitalo, R. & Virtanen, H. (2019) Lost Boys: Exclusion from Education and Crime. Working paper. ZA DP No. 12084. https://ftp.iza.org/dp12084.pdf
Juusola, H., Siponmaa, S. & Tujula, M. (2021). Edistääkö laajennettu oppivelvollisuus nuorten yhdenvertaisuutta? ALL-YOUTH blogikirjoitus. Julkaistu 8.4.2021. https://www.allyouthstn.fi/edistaako-laajennettu-oppivelvollisuus-nuorten-yhdenvertaisuutta/
Kailaheimo-Lönnqvist, S., Kilpi-Jakonen, E. & Niemelä, M. & Prix, I. (2020). Eriarvoisuus koulutuksessa. Teoksessa Maija Mattila (toim.) Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020. Kalevi Sorsa -säätiö: Helsinki. https://sorsafoundation.fi/wp-content/uploads/2020/09/Eriarvoisuus2020_web3.pdf
Kjaran, J.I. & Lehtonen, J. (2017). Windows of opportunities: Nordic perspectives on sexual diversity in education. International Journal of Inclusive Education, 22 (10), 1035-1047 https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/13603116.2017.1414319
Koskela, T. (2021). Promoting children’s well-being at school: Parental agency in the context of negotiating for support. Frontiers in Education, 6, 652355. doi:10.3389/feduc.2021.652355 https://www.frontiersin.org/articles/10.3389/feduc.2021.652355/full
Koskela, T., Reis, T. & Sinkkonen, H.-M. (2016). Irrallisuudesta osallisuuteen – valmiuksia koulupudokkuuden vähentämiseen. Ammattikasvatuksen aikakauskirja 18(4), 9-23. https://journal.fi/akakk/article/view/84824
Mikkilä-Erdmann, M. & Iiskala, T. (2020). Developing learning and teaching practices for adults: perspectives from conceptual change and metacognition research Teoksessa E. K. Kallio, (toim.) Development of Adult Thinking Interdisciplinary Perspectives on Cognitive Development and Adult Learning. Routledge. 123-140.
Lisäluettavaa:
http://omalinja.fi/oma-linja-hankkeen-tulokset/
http://weallfinland.fi/huoli-poikien-ja-miesten-tyottomyydesta-katkee-taakseen-moninaisuuden-2/
Linkit politiikkasuosituksiin
Lisätietoja
