Yhteiskunnallisen osallisuuden puute voi johtaa syrjäytymiseen tai työmarkkinoiden ulkopuolelle jäämiseen.
Oikeus osallistua taiteisiin ja kulttuuriin, kehittää itseään niiden avulla, sekä mahdollisuus ilmaista itseään ovat YK:n ihmisoikeuksien julistuksessa ja Suomen perustuslaissa turvattuja perusoikeuksia. Kulttuuritoimintalain (166/2019) lisäksi useissa strategioissa ja hankkeissa korostetaan ihmisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua kulttuuriin, taiteeseen ja sivistykseen sekä esimerkiksi lasten ja nuorten oikeutta harrastaa näitä.
Kulttuurinen osallisuus tukee kokonaisvaltaisesti hyvinvointia vahvistamalla yksilön kokemusta ihmisenä olemisen arvokkuudesta ja elämän merkityksellisyydestä sekä rohkaisemalla toimijuuteen. Kulttuurinen pääoma, jota esimerkiksi taidekasvatus ja taiteellinen harrastustoiminta kerryttävät, on tutkitusti yhteydessä sosiaalisten taitojen kehittymiseen, oppimistuloksiin ja akateemiseen kyvykkyyteen sekä koulutusvalintoihin. Taidetoiminta ja -kasvatus ei kuitenkaan saavuta kaikkia, jolloin hyvinvointia edistävät vaikutukset jäävät saavuttamatta. Yhtenä syynä pidetään rakenteesta johtuvaa ulossulkemista. Lasten ja nuorten kulttuurista osallisuutta tuleekin lisätä ja edistää yhteistyöllä, joka ylittää vakiintuneet yhteiskunnalliset sektorirajat esimerkiksi kulttuurin, liikunnan, sosiaalihuollon ja opetuksen osalta. Matalan kynnyksen osallistavaa taide- ja kulttuuritoimintaa on lisättävä erityisesti huomioiden yksinäisyyden riskiryhmiin kuuluvat: yksinelävät, yksinhuoltajat, maahanmuuttajat, työttömät ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevat. (Turpeinen ym. 2019)
Nykyistä liikunnallisempi elämäntapa lisäisi suomalaisten hyvinvointia ja ehkäisisi liikkumattoman ja passiivisen elämäntavan aiheuttamia terveydenhuollon kustannuksia. Liikkumattomuuden haasteisiin voidaan vastata kohentamalla liikkumisen osallisuutta: Tällä hetkellä liikuntapalvelut eivät huomioi riittävästi erilaisia kohderyhmiä, taloudelliset rajoitteet voivat estää liikkumisen tai liikuntavälineiden saatavuuden, ja vertaisliikkujan muodossa saatavan sosiaalisen tuen puute voi estää liikunnallisen elämäntavan omaksumista. Myös tiiviillä kaupunkirakenteella sekä kävellen ja pyöräillen saavutettavilla palveluilla voidaan tukea liikunnallista elämäntapaa. (Parkkinen ym. 2019)
Osallisuutta käsittelevässä keskustelussa on tärkeää huomioida myös ne fyysiset tilat, jotka mahdollistavat osallisuuden ja toisaalta voivat myös sulkea ulos. Osallisuuden muodostuminen tarvitsee tiloja, jotka ovat julkisia, ei-kaupallisia ja maksuttomia. Tilojen, jotka mahdollistavat kasvokkaiset kohtaamiset, yhdessä tekemisen ja ideoinnin sekä yhteisten tavoitteiden luomisen, on oltava saavutettavia ja aidosti avoimia. Fyysiset tilat vaikuttavat myös liikkumisen osallisuuteen, ja esimerkiksi yhteisöllisten liikuntatilojen puute voi olla liikkumattomuutta ruokkiva syy (Rikala ym. 2021; Parkkinen ym. 2019).
Lähteet
Kangas, O., Jauhiainen S., Simanainen M. & Ylikännö, M. (2021) Experimenting with Unconditional Basic Income: Lessons from the Finnish BI Experiment 2017-2018. Cheltenhamn: Edward Elgar, https://www.elgaronline.com/view/edcoll/9781839104848/9781839104848.xml?rskey=qgWVg2&result=1
Turpeinen, I., Juntunen, M.-L. & Kamensky, H. (2019). Etsivä kulttuurityö lisää lasten ja nuorten kulttuurista osallisuutta. https://www.artsequal.fi/fi/-/toimenpidesuositus-etsiva%CC%88-kulttuurityo%CC%88-lisa%CC%88a%CC%88-lasten-ja-nuorten-kulttuurista-osallisuutta/2.0
Parkkinen, M., Ahokas, I., Kiviluoto, K., Saarimaa, R. & Tapio, P. (2019) Liikunnallisen elämäntavan haasteita ja ratkaisuja. STYLE-hankkeen sidosryhmätyöpajojen tulokset. Tulevaisuuden tutkimuskeskus Tutu eJulkaisuja 13/2019. https://www.utupub.fi/handle/10024/148675
Rikala, S., Lahikainen, L., Sjöblom, J. & Wallin, A. (2021) Osallisuuden tilat kestävyysmurroksessa. ORSI-blogi.https://www.ecowelfare.fi/2021/05/17/osallisuuden-tilat-kestavyysmurroksessa-blogi/
