Ratkaisut nuorten rikollisuuden puuttumiseen on tehtävä vankan tutkimustiedon pohjalta

Nuorten rikollisuus on moniulotteinen ilmiö, jonka taustalla on sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia tekijöitä. Valtaosalla sekä rikosseuraamusten piirissä että lastensuojelulaitoksissa olevista väkivaltarikoksiin syyllistyneistä nuorista on jokin mielenterveyden häiriö (Hagelstam ym., 2006; Fazel ym., 2008; Kanestrøm ym., 2023), yleisimmin päihdehäiriö, mielialahäiriö, aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (ADHD), tai oppimishäiriö. Liitännäishäiriöiden tehokas hoito auttaa myös vähentämään käytösoireita. Kielellisten taitojen heikkous ja vaikeudet tunteiden käsittelyssä ovat usein yhteydessä rikolliseen käyttäytymiseen, ja näiden huomioiminen on ehkäisyä ja kuntoutusta suunnitellessa tärkeää. Erilaiset haitalliset lapsuusajan kokemukset ovat väkivaltaan syyllistyneillä yleisiä (Laajasalo ym. 2025). Lisäksi joillakin nuorilla, jotka syyllistyvät vakavaan väkivaltaan, ilmenee tunnekylmyyttä. Tämä ilmenee pelottomuutena, heikentyneenä reagointina rangaistuksiin sekä haasteina luoda myönteisiä vuorovaikutussuhteita. (Frick, 2014). 

Suomessa valmistellaan alle 18-vuotiaiden nuorten integroidun ja suljetun kuntoutuspalvelun perustamista sekä palvelun vaatimia säädösmuutoksia. Suljettuja lastensuojelulaitoksia on Pohjoismaista Tanskassa ja Ruotsissa. Esimerkiksi Tanskassa on kahdeksan suljettua lastensuojelulaitosta, joihin 12–17-vuotias lapsi voidaan sijoittaa rikosoikeudellisista tai lastensuojelullisista syistä. Suljettuihin laitoksiin liittyy vankiloille tyypillisiä piirteitä, ja lasten kokemukset näistä laitoksista ovat pääosin negatiivisia: laitokset koetaan vankiloina ja nähdään vain rangaistuksen, ei hoidon näkökulmasta, ja sosiaalinen eristys on merkittävää (Henriksen 2019; Henriksen, 2021; Henriksen 2023). On esitetty, että suljetut laitokset hämärtävät haitallisella tavalla rajoja rikosoikeusjärjestelmän sekä lastensuojelun välillä (Larsen ym. 2023). Aiemmissa tutkimuksissa nuorisovankiloiden on havaittu lisäävän riskiä rikolliselle uralle aikuisiässä ja heikentävän koulutustuloksia (Aizer & Doyle, 2015). 

Ammattilaisten tulee saada selkeä kuva nuoren yksilöllisistä haasteista ja mielenterveydestä ennen sijoittamista suljettuun laitokseen ja seurata sitä huolellisesti hoidon aikana. Huolellinen ja tarkka arviointi nuoren lähtötilanteesta on erityisen tärkeää, myös siksi, että hyvin erilaisten haasteiden kanssa kamppailevien nuorten sijoittaminen samaan ympäristöön saattaa pahimmillaan kasvattaa rikollisen toiminnan todennäköisyyttä (Kanestrøm, Stallvik, Lydersen, Skokauskas, & Kaasbøll, 2023). 

Kriminologisen tutkimuksen etulinjassa on viime aikoina tuotu esiin itsekontrollin, moraalin ja sanktioiden rooli tekijöinä, jotka selittävät rikosalttiutta nuorten keskuudessa (esim. Wikström ym. 2024). Myös kotimaisessa asiantuntijakeskustelussa on katsottu, että nuorten väkivaltaa ja rikollisuutta ei voida lähtökohtaisesti samastaa sairauteen tai oireisiin (Pekkarinen & Kolehmainen 2024). Nuoretkin ovat kykeneviä valitsemaan toimintavaihtoehtojen välillä, ja valintoihin vaikuttaa myös tietoisuus tekojen seurauksista. Nuoret reagoivat rikosoikeudellisten ikärajojen muutoksiin (Loeffler & Braga 2022; Arora 2023) ja ovat tietoisia sanktiouhasta. Tuoreessa kansallisesti edustavassa tutkimuksessa suomalaiset nuoret arvioivat, että poliisin 15-vuotiaaseen kohdistamat toimet ovat tehokkaampia estämään uusia rikoksia kuin sosiaalityöntekijän 14-vuotiaaseen kohdistamat toimet, kun itse rikostapahtuma on vakavuudeltaan identtinen (Suonpää ym. 2024).

Sijaisrikollisuuden tutkimuksessa on havaittu ilmiö, jossa yli 15-vuotiaat pyytävät alle 15-vuotiaita tekemään rikoksia puolestaan välttääkseen rangaistuksia (Kivivuori ym. 2004; Kivivuori 2007 ja 2011; ks. myös Haapala ym. 2023). Alaikäiset nuoret saattavat myös tarjoutua rikosten tekijöiksi (Brå 2023). Sijaisrikollisuus – liittyen sanktiouhkan kiertämiseen – lisää vakavan rikosuran riskiä (Kivivuori 2011, Alastalo 2017) ja voi toimia jengirikollisuutta luovana ja tukevana mekanismina (Brå 2023). Tutkimus ei siis kaiken kaikkiaan tue yleistävää arkiuskomusta, jonka mukaan ”nuoret ovat niin irrationaalisia, että sanktiot eivät vaikuta heihin”.

Realistinen nuorisokuva kunnioittaa nuoria toimijoina ja tarjoaa virikkeitä rikollisuuden ehkäisylle, mikä todennäköisesti vähentää myös nuorten joutumista rikosten ja väkivallan uhreiksi (esim. Wikström 2023). Jatkossa tarvittaisiinkin enemmän ja vahvoihin asetelmiin nojaavaa kotimaista tutkimusta niin sanktioiden ja sanktiouhkan kuin suljettujen laitostenkin vaikutuksesta nuoriin.

Kirjallisuus

Alastalo, Annastiina (2017). Sijaisrikoskokemukset rikosuran alussa ja tuleva rikosura: rikoksiin yllyttämisen yhteys rikosten tekoon vankilatuomion päättymisen jälkeen lyhytaikaisvangeilla. Kriminologian maisterintutkielma, Helsingin yliopisto.

Andow, C. (2024). ‘Am I supposed to be in a prison or a mental hospital?’ The nature and purpose of secure children's homes. Children & Society, 38, 1622–1636. https://doi.org/10.1111/chso.12828

Arora, Ashna (2023). Juvenile Crime and Anticipated Punishment. American Economic Journal: Economic Policy, 15(4), 522-550.

Beuker, Aaro, Kivivuori, Janne & Raeste, Anna (2024). Mitkä toimenpiteet vähentävät rikollisuutta? Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokantaan 2016–2024 tallennetut vaikuttavuustutkimukset. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 63/2024. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsingin yliopisto.

Brå [Brottsförebyggande rådet] (2023). Barn och unga i kriminella nätverk. En studie av inträde, brott, villkor och utträde. Rapport 2023:13. Brottsförebyggande rådet, Stockholm.

Fazel, S., Doll, H., & Långström, N. (2008). Mental disorders among adolescents in juvenile detention and correctional facilities: a systematic review and metaregression analysis of 25 surveys. J Am Acad Child Adolesc Psychiatry, 47(9), 1010-1019.

Frick, P. J., Ray, J. V., Thornton, L. C., ym. (2014).n callous-unemotional traits enhance the understanding, diagnosis, and treatment of serious conduct disorder problems in children and adolescents? A comprehensive review. Psychol Bull, 140, 1-57.

Haapala, Maija, Kaijanen, Milja, Minkkinen, Minna & Westlund, Onni (2023). Hatkassa Suomessa. Kohti kansallista tilannekuvaa lastensuojelun sijaishuollosta kadonneista lapsista. Pesäpuu ry.

Hagelstam, C., & Häkkänen, H. (2006). Adolescent homicides in Finland: offence and offender characteristics. Forensic Sci Int, 164(2-3), 110-115.

Henriksen, A.-K., & Bjerrum Refsgaard, R. C. C. B. (2021). Temporal experiences of confinement: Exploring young people’s experiences in Danish secure institutions. YOUNG, 29(1), 45–61.

Henriksen, A.-K., & Øye, C. (2023). The ambiguities of coercion: Mapping adolescents' experiences of coercion in institutional everyday life. Children & Society, 37, 1376–1391.

Henriksen, A.-K., & Prieur, A. (2019). ‘So, why am I here?’ Ambiguous practices of protection, treatment and punishment in Danish secure institutions for youth. The British Journal of Criminology, 59(5), 1161–1177.

Kanestrøm, H., Stallvik, M., Lydersen, S., Skokauskas, N., & Kaasbøll, J. (2023). Adolescents in therapeutic residential care: treatment needs and characteristics. European Journal of Social Work, 27(4), 733–747. https://doi.org/10.1080/13691457.2023.2266779

Kivivuori, Janne (2007). Crime by Proxy: Coercion and Altruism in Adolescent Shoplifting. British Journal of Criminology, 47(5), 817–833.

Kivivuori, Janne (2011). Rikollisten veljeys. Kriminologisia näkökulmia rikollisten sosiaalisiin suhteisiin. Acta Poenologica 1/2011. Tampere: Rikosseuraamusalan koulutuskeskus.

Kivivuori, Janne, Hakamo, Terhi, Rönkä, Sanna, & Waltari, Suvi-Tuuli (2004). Nuorten sijaisrikollisuus. Yhteiskuntapolitiikka, 69(3), 269–277.

Larsen, B. Ø., Henriksen, A.-K., Henriksen, T. D., & Bengtsson, T. T. (2023). New system responses to juvenile crime: Experiences from Denmark. Nordisk Tidsskrift for Kriminalvidenskab.

Lindberg, N., Miettunen, J., Heiskala, A., ym. (2017). Serious delinquency and later schizophrenia: A nationwide register-based follow-up study of Finnish pretrial 15- to 19-year-old offenders sent for a forensic psychiatric examination. Eur Psychiatry, 44, 173-178.

Loeffler, C. E., & Braga, A. A. (2022). Estimating the effects of shrinking the criminal justice system on criminal recidivism. Criminology & Public Policy, 21, 595–617. https://doi.org/10.1111/1745-9133.12588

Pekkarinen, Elina & Kolehmainen, Seppo (2024). Lasten väkivallan pysäyttämiseksi voidaan ja pitää tehdä enemmän. Helsingin Sanomat, 12.4.2024.

Rijo, D., da Silva, D. R., Brazao, N., ym. (2022). Promoting a compassionate motivation in detained youth: a secondary analysis of a controlled trial with the PSYCHOPATHY.COMP program. Pers Disord, 14, 223-236.

Suonpää, K., Raeste, A., & Saartenoja, K. (2024). Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2024. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin katsauksia 64/2024. Helsingin yliopisto, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti. http://hdl.handle.net/10138/587280

Wikström, Per-Olof (2023). När brott blir ett acceptabelt handlingsalternativ. En analys av brottslighetens orsaker och dess implikationer för inriktningen av det brottsförebyggande arbetet. Stockholms Handelskammare, Stockholm.

Wikström, Per-Olof, Treiber, Kyle & Roman, Gabriela (2024). Character, Circumstances, and Criminal Careers. Oxford, Oxford University Press.