Nuorten rikollisuuden vähentämiseen on vaikuttavaksi arvioituja keinoja

Rikollisuuden ehkäisyn vaikuttavuus on muodostunut akuutiksi kysymykseksi, kun rikollisuus ja turvallisuus ovat nousseet viime vuosina yhä enemmän laajan yhteiskunnallisen huomion kohteeksi ja siten myös poliittisen päätöksenteon asialistalle. On tärkeää, että julkisilla varoilla rahoitettavat kriminaalipoliittiset toimenpiteet todella vaikuttavat rikollisuutta vähentävästi ja turvallisuutta lisäävästi. Tämän takia Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti (KRIMO) ja rikoksentorjuntaneuvosto (RTN) käynnistivät kotimaisen rikoksentorjunnan vaikuttavuustutkimuksen seurannan vuonna 2016.

Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokanta (FINPREV) vastaa tarpeeseen tutkimukseen perustavasta päätöksenteosta, koska se koostaa monimuotoista tietoa helposti käytettävään muotoon (ks. Kinnunen 2021.)

FINPREV-tietokanta koostaa tutkimuksia, joissa on arvioitu Suomessa toteutettujen rikoksentorjunnan toimien vaikuttavuutta. Tällä hetkellä kannassa on 35 arvioitua toimenpidettä, joista 27 on vaikuttavuusarviointeja. Näistä valtaosa on toteutettu korkealla näyttötasolla (Beuker ym. 2024).

Nuorisorikollisuuden torjunnassa vaikuttaviksi on todettu neljä toimenpidettä: (1) KiVa Koulu -hankkeen mukainen kiusaamisen ehkäisy (Kärnä ym. 2011; 2013), alle 18-vuotiaille rikoksentekijöille suunnattu Ankkuritoiminta (Kaakinen ym. 2022), poliisin kohdennettu valvonta nuorten vapaa-ajan vieton riskikeskittymissä (Taponen & Aaltonen 2022), sekä osallistuminen toisen asteen koulutukseen peruskoulun jälkeen (Huttunen ym. 2023).

Muista, yleisemmistä toimista on tutkimuksissa arvioitu uusintarikollisuutta vähentäviksi opioidikorvaushoito sekä ehdoton ja ehdollinen vankeusrangaistus. Sakkojen osalta tietokantaan tallennetut tutkimukset antavat eri suuntiin viittaavaan kuvan. Näiden muiden toimien arvioinneissa ei erikseen huomioitu nuoria ikäryhmiä eikä toimien soveltuvuutta nuorissa ryhmissä siten voi täsmentää. Onkin syytä huomioida nuorten ikäryhmien sisäinen heterogeenisyys: alaikäisiin kohdistuvista vaikuttavista toimista ei voi päätellä, mitkä toimet ovat vaikuttavia nuorten aikuisten (alle 30-vuotiaiden) rikollisuuden torjunnassa.

KiVa Koulu -ohjelmaa on arvioitu kahdessa tutkimuksessa satunnaistetulla koeasetelmalla (Kärnä ym. 2011; 2013). Tutkimuksissa kiusaamisen ennaltaehkäisyyn pyrkivä ohjelma otettiin käyttöön satunnaisesti valituissa kouluissa, ja oppilaiden kiusaamiskokemuksia vertailtiin kontrolliryhmään. Oppilaiden itseraportoitu kiusaaminen ja kiusaamisen uhriksi joutuminen vähenivät koeryhmän kouluissa enemmän kuin kontrolliryhmän kouluissa. KiVa Koulu -ohjelma on kouluissa toteutettava primaaripreventio, jolla pyritään vaikuttamaan laajassa mittakaavassa kiusaamiseen. Interventioon kuuluu ainakin säännöllisesti kouluvuoden aikana pidettäviä oppitunteja, joiden tavoitteena on vaikuttaa oppilasryhmien normeihin ja kiusaamiseen puuttumiseen. Lisäksi interventioon kuuluu aikuisten taholta tuleva selkeä viesti siitä, että kiusaamista ei hyväksytä, sekä tehokas puuttuminen kiusaamistapauksiin.

Tutkimuksissa oppilaita kysyttiin yleisluonteisesti kiusaamiskokemuksista ja kiusaamisen todistamisesta. Tällä yleisellä tasolla ohjelmalla näyttäisi olevan kiusaamista vähentävä vaikutus. Tutkimukset eivät kuitenkaan vastaa siihen, vaikuttaako ohjelma esimerkiksi ainoastaan kiusaamisen lievempiin muotoihin, vai vähentääkö se myös vakavampaa kiusaamiseen liittymistä väkivaltakäyttäytymistä.

Toisen asteen koulutuksen vaikutusta poikien rikoskäyttäytymiseen arvioivassa tutkimuksessa hyödynnettiin toisen asteen koulutuksen pisterajoja, jolloin pystyttiin vertailemaan juuri pisterajan ylittäneitä (kouluun päässeitä) ja pisterajan alittaneita (koulun ulkopuolelle jääneitä) myöhemmän rikoskäyttäytymisen suhteen.

Toisen asteen koulutukseen pääseminen vähensi rikoskäyttäytymisen todennäköisyyttä 10 vuotta kouluun pääsyn jälkeen verrattuna sellaisiin, jotka jäivät koulutuksen ulkopuolelle. Sen sijaan lukio- ja ammattikoulutuksen tai matalan ja korkean pisterajan lukioiden välillä eroja myöhemmässä rikoskäyttäytymisessä ei havaittu. Tutkimustulos on kiinnostava, koska vertaisryhmien merkitys näyttää tuloksen perusteella melko pieneltä. Myöskään vakavan rikollisuuden suhteen vaikutusta ei havaittu. Tämä viittaa siihen, että toisen asteen koulutuksen piiriin pääseminen ennaltaehkäisee rikolliseen toimintaan osallistumista sellaisten ikävuosien aikana, jolloin riski rikoskäyttäytymiseen on korkea. Vakavammat tapaukset tarvitsevat mahdollisesti kohdistetumpia tukitoimenpiteitä. (Huttunen ym. 2023.)

Vakavamman rikoskäyttäytymisen ennaltaehkäisyyn on kehitetty moniammatillinen Ankkuritoiminta, jonka vaikuttavuutta Kaakinen ja tutkimusryhmä (2022) ovat arvioineet. Ankkuritoiminnan tavoitteena on alle 18-vuotiaiden rikosten ennaltaehkäiseminen tukemalla nuorta ja tarvittaessa tämän lähipiiriä. Toiminta kohdistuu alaikäisiin, joita epäillään rikoksista tai joilla on hyvinvointiin ja päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. Sikäli kuin toiminnan laukaisee rikos, kyse on tertiääripreventiosta eli rikoksen jo tehneen saamasta reaktiosta. Ankkuritiimiin kuuluvat poliisin lisäksi sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimen edustajat. Nuori tulee toiminnan piiriin joko rikoksen tai muun huolen perusteella: käsikirjassa toiminta on kirjoitettu reaktioksi johonkin tapahtumaan, josta voi seurata rikosoikeudellinen tai vahingonkorvausvastuu. Tapaamiset järjestetään pääsääntöisesti poliisilaitoksella (Ankkuritoiminta 2024): ”Tapaamisissa nuori, huoltajat ja ammattilaiset voivat kertoa omin sanoin tapahtumasta. Tärkeää on kuulla nuorta ja hänen kuvaustaan siitä, mitä tapahtui. Ammattilaiset käyvät läpi, mitä tapahtumat tarkoittavat lainsäädännön näkökulmasta ja millaisia mahdollisia seurauksia siitä on tai olisi voinut aiheutua.” (Ankkuritoiminta 2024). Jos nuori ohjataan tiimistä johonkin palveluun, ohjaus toteutetaan tarvittaessa ”saattaen”, siis siten, että ankkuritiimin jäsen on mukana ensimmäisellä tapaamisella ko. palvelussa (Ankkuritoimita 2024).

Ankkuritoiminnan vaikuttavuuden arviointiin käytettiin kolmea kvasikokeellista menetelmää, joista kaksi arvioi vaikuttavuutta yksilötasolla ja yksi kuntatasolla. Lisäksi toiminnasta laadittiin laadullinen prosessiarviointi. Kvantitatiivisten analyysien pohjana käytettiin rekisteriaineistoa, josta saatiin poliisin tietoon tulleet rikokset sekä tieto ankkuritoimintaan osallistumisesta. Tutkimuksen eri analyysien tulokset ovat osin ristiriitaisia: yksilötason vaikutukset näyttävät lupaavilta, mutta kuntatason analyyseissa ankkuritoiminnan vaikuttavuutta ei havaittu. (Kaakinen ym. 2022.)

Poliisin kohdennettua tehovalvontaa arvioineessa tutkimuksessa havaittiin, että alaikäisten päättäjäisviikonloppuna tekemä väkivalta väheni tehovalvonnan seurauksena (Taponen 2021). Tutkimuksessa ei käytetty vahvoja kvasikokeellisia asetelmia, mutta pääkaupunkiseudulla toteutetun tehovalvonnan käyttöönoton jälkeen nuorten päättäjäisviikonloppuna tekemä väkivalta väheni normaaliviikonloppua alemmalle tasolle. Samanlaista laskua väkivaltarikoksissa ei havaittu sellaisissa kaupungeissa, joissa tehovalvontaa ei toteutettu. Myös systemaattiset katsaukset tukevat havaintoa kohdennetun valvonnan vaikuttavuudesta (Taponen 2022) ja valvonnan leviämisvaikutuksesta kohdetta laajemmalle alueelle (Taponen ja Danielsson 2022).

Tutkimusnäyttö antaa tukea laaja-alaiselle kriminaalipolitiikalle: nuorten rikollisuutta voidaan ehkäistä suuntaamalla toimia laajasti kaikkiin nuoriin (esim. toisen asteen koulutus, Kiva Koulu), riskikeskittymiin (esim. poliisin tehovalvonta) ja rikoksia tehneisiin (Ankkuri). Rikosseuraamusten vaikutuksesta tarvitaan ikätäsmennettyä vaikuttavuustutkimusta. FINPREV-tietokannan antama kuva on kaiken kaikkiaan linjassa kriminaalipolitiikan empiirisen arviointitutkimuksen kanssa (Ellonen ym. 2024).

Katsauksen tulokset tukevat ajatusta siitä, että rikoksentorjunnassa vaikuttavat toimenpiteet ovat usein hyvin kohdennettuja ja niissä yhdistyvät sosiaalisen kontrollin tehostaminen ja tukitoimenpiteet.

Lähteet:

Beuker, A. & Kivivuori J. & Raeste A. (2024). Mitkä toimenpiteet vähentävät rikollisuutta?  Rikoksentorjunnan arviointitutkimuksen tietokantaan 2016–2024 tallennetut vaikuttavuustutkimukset. Katsauksia 63/2024. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti, Helsingin Yliopisto.

Ellonen, N. & Kivivuori, J. & Rantaeskola, S. & Aaltonen, M. & Latvala, A. & Tyni, S. (2024). Kriminaalipolitiikka. Tavoitteet, keinot ja vaikutukset. Gaudeamus, Helsinki.

Huttunen, K. & Pekkarinen, T. & Uusitalo, R. & Virtanen, H. (2023). Lost boys? Secondary education and crime. Journal of Public Economics 218:104804. https://doi.org/10.1016/j.jpubeco.2022.104804

Kaakinen, M. & Vauhkonen, T. & Tanskanen, M. & Hoikkala, T. (2022). Ankkuritoiminnan vaikuttavuus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2022:40. Saatavilla: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/164154/VNTEAS_2022_40.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Kärnä, A., Voeten, M., Little, T., Poskiparta, E., Kaljonen, A., & Salmivalli, C. (2011). A large-scale evaluation of the KiVa anti-bullying program: Grades 4-6.  Child Development, 82, 311–330.

Kärnä, A., Voeten, M., Little, T., Alanen, E., Poskiparta, E., & Salmivalli, C. (2013). Effectiveness of the KiVa antibullying program: Grades 1-3 and 7-9. Journal of Educational Psychology, 105, 535–551.

Taponen, J. & Aaltonen, M. (2022). Poliisin järjestyksenvalvonnan yhteys väkivallan esiintyvyyteen alueiltaan rajatuissa kohteissa. Kriminologia, 2(1): 1–21.