Nuorten luottamus rakentuu hyvistä kohtaamisista ja kuulluksi tulemisesta

Nuoren lähellä tulee olla turvallisia ja helposti lähestyttäviä aikuisia:

Nuoren lähellä tulisi olla turvallisia, kuuntelevia, nuoresta välittäviä ja helposti lähestyttäviä aikuisia, joille nuoren on helppo kertoa asioistaan. Tutkimuksen mukaan opettajilta saatu vahva tuki suojaa hyvinvointia erityisesti niillä nuorilla, jotka kokevat sosiaalista ulossulkemista (Tunkkari ym. 2025). Turvallisia aikuisia voivat olla vanhempien ja opettajien lisäksi esimerkiksi koulukoutsit, harrastuksien ohjaajat tai monet muut nuorten kanssa työskentelevät aikuiset.

Sateenkaarinuoret sekä maahanmuuttotaustaiset nuoret kohtaavat valtaväestöä enemmän ennakkoluuloja ja syrjiviä asenteita, myös ammattilaisten toimesta. Ammattilaisten rajallinen ymmärrys vähemmistönuorten kokemuksista ja tarpeista voi tahattomastikin johtaa syrjiviin asenteisiin ja aiheuttaa nuorille vähemmistöstressiä sekä heikentää hyvinvointia. (Abdulhamed ym. 2024, Rissanen ym. 2026). Nuoret hakevat yhä enemmän apua jopa vakaviin mielenterveyden haasteisiin – kuten itsetuhoisuuteen – myös kolmannen sektorin tarjoamista chat-palveluista (Helfer ym. 2025).

Kouluille ja opettajille on turvattava riittävä osaaminen ja resurssit nuorten ja perheiden kohtaamiseen:

Koulun aikuisten väliseen vuorovaikutukseen, kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön, opettajien koulutuksiin osallistumiseen ja niiden saavutettavuuteen on panostettava. Tärkeää on kiinnittää huomiota myös tiedon ja osaamisen jakamiseen sekä opettajien vertaistuen saamiseen, sillä haasteet opettajien jaksamisessa heijastuvat suoraan oppilaisiin. (Salo & Kajamies, 2024; Valtonen ym. 2024; Aulén ym. 2021; Aulén ym. 2024; Toyama ym. 2023.)

Luottamus rakentuu jatkuvista hoitosuhteista ja nuoren yksilöllisestä kohtaamisesta:

Palveluiden sirpaleisuus ja organisaatioiden rajat, hoitosuhteen lyhytkestoisuus ja ammattilaisten vaihtuvuus vaikeuttavat nuorten hoitoa. Tähän vaikuttavat myös salassapito- ja vaitiolovelvollisuuskäytännöt, joita ei aina sovelleta lapsen edun mukaisesti. Nuorten hoitosuhteiden tulisi olla mahdollisimman vakaita ja pitkäkestoisia, jotta luottamus voi rakentua.

Tämänhetkiset auttamisen tavat ovat tyypillisesti järjestelmälähtöisiä sen sijaan, että ne olisi räätälöity nuorten tarpeisiin (Kyösti & Laasanen 2025). Nuorten luottamusta avun saamiseen tulisi vahvistaa sekä varmistaa, että avun hakeminen ei pahenna nuoren tilannetta. (Kaarakainen ym. 2025). Nuorten luottamusta voidaan lisätä mm. 1) lisäämällä tietoa siitä, miten ammattilaiset käsittelevät nuorten kertomia asioita ja milloin syntyy esimerkiksi lastensuojelulain mukainen ilmoitusvelvollisuus nuoren tilanteesta, 2) vahvistamalla nuorten yksilöllisen kohtaamista kuuntelemalla nuoria ja heidän tarpeitaan sekä 3) varmistamalla palvelujen ja ammattilaisten pysyvyyttä, palveluiden jatkuvuutta ja suunnitelmallista tukea erityisesti siirtymävaiheissa. (Kaarakainen ym. 2025).

On tärkeää varmistaa, että nuorilla on monipuolisia väyliä hakea apua ja tukea, ja että nuorilla on tarpeeksi tietoa näistä avun hakemisen kanavista. Nuoret voivat kokea anonyymin keskustelun ja avun hakemisen helpompana etenkin raskaissa aiheissa. Chat-palveluja käytetään myös esimerkiksi silloin, kun ei tiedetä, mistä apua saa, tai jos taustalla on huonoja aiempia kokemuksia mielenterveysalan ammattilaisista. (Helfer ym. 2025). Parhaimmillaan toteutettuina julkisen ja järjestösektorin toimijat täydentävät toisiaan ja toimivat rinnakkain. Tämä voisi tehostaa esimerkiksi ajantasaista palveluohjausta ja näin vahvistaa nuorten luottamusta palvelujärjestelmään. (Hakala ym. 2025, Kaarakainen ym. 2025).

Nuorten mielenterveystaitoja voidaan vahvistaa perustason palveluissa ja oppilaitoksissa:

Arjen rakenteiden on tärkeää olla sellaiset, että ne kannattelevat nuorta myös vaikeissa tilanteissa. Matalan kynnyksen saavutettavat palvelut nuorille ja perheille voivat lisätä varhaisen puuttumisen mahdollisuuksia. Koulu on monelle nuorelle tärkeä arjen yhteisö ja sillä on merkittävä rooli erilaisten ongelmien ennaltaehkäisyssä. Kouluympäristön ilmapiiri, turvallisuus ja vuorovaikutus vaikuttavat suoraan nuoren hyvinvointiin. Kouluun kiinnittyneisyys ja kuuluvuuden tunne kouluyhteisöön suojaavat nuorta yksinäisyydeltä ja muilta mielenterveyshaasteilta (Alanko ym. 2025, Beattie ym. 2024; Virmasalo ym. 2024). Koulupoissaolojen kasautumista on tärkeää ehkäistä ja katkaista kierre ajoissa. Nuorta ei tulisi irrottaa yhteisöstä esimerkiksi mielenterveyden haasteiden vuoksi, vaan on tärkeää pyrkiä pitämään nuori koulun arjessa mukana.

Opettajalla on suuri vaikutus siihen, miten kuulluksi ja nähdyksi tuleminen kouluissa toteutuu sekä millaisiksi kouluyhteisö ja nuorten vertaissuhteet rakentuvat. Monet nuoret tarvitsevat tukea vertaissuhteiden muodostamiseen, esimerkiksi empatiataitojen ja

yhteenkuuluvuuden tunteen harjoittamiseen (Tikkanen ym. 2024). Vertaissuhteet vaikuttavat myös varhaisnuoren kouluun kiinnittymiseen: vertaisten käytös ohjaa myös osaltaan nuoren omaa käytöstä. (Steenberghs ym. 2024). Vertaissuhteet tukevat sosioemotionaalisten taitojen kehittymistä, eli taitojen, joita tarvitaan mm. omien tunteiden ja käyttäytymisen säätelyyn (Upadyaya ym., 2025).

Nuorten mielenterveysosaamista on vahvistettava ja nuorten kanssa keskusteltava enemmän mielenterveydestä. Tutkimusperustaisella, interaktiivisella Nuorten Kompassi –verkko-ohjelmalla on myönteisiä vaikutuksia mm. nuorten stressinhallintaan, masennus- ja ahdistusoireisiin, itsemyötätuntoon ja elämään tyytyväisyyteen (Mishina & Gilbert 2023). Myös nuorten masennusoireisiin suunnattu IPC-N on näyttäytynyt perustason henkilöstölle ja nuorille soveltuvana, masennusoireita lievittävänä interventiona (Ranta ym. 2022).

Kiusaamisen ja syrjinnän ehkäiseminen on tärkeää. Tutkimuksen mukaan pienituloisten ja maahanmuuttotaustaisten perheiden lapset joutuvat huomattavasti useammin kiusatuiksi kuin suurempituloiset ja suomalaistaustaiset ikätoverinsa (Sarvimäki ym. 2024).

Nuorten kokema väkivalta jää usein tunnistamatta:

Turvallisuus on olennainen osa hyvinvointia. On tärkeää, että lasten ja nuorten parissa toimivat ammattilaiset osaavat ja uskaltavat ottaa puheeksi ja puhua väkivallasta nuorten kanssa. Ylisukupolvisen väkivallan kierteen katkaisu vaatii aikaa, kohtaamista ja tutkimustiedon soveltamista käytäntöön. Ratkaisujen on tärkeä perustua tutkimustietoon ja sitä tulisi hyödyntää ja soveltaa nykyistä laajemmin väkivaltailmiöiden ratkaisemisessa. Tärkeää on tunnistaa väkivallan riskitekijät ja varhaiset merkit, sen eri muodot, kuten henkinen väkivalta ja vähemmistöerityinen väkivalta (Kilkku ym., 2025) ja vähemmistöerityinen väkivalta. Lisäksi on olennaista huomioida pahoinvoinnin kasautuminen ja puuttua siihen johdonmukaisemmin. Esimerkiksi trans- ja muunsukupuoliset nuoret kokevat cissukupuolisia (henkilö, jonka sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä biologista sukupuolta) ikätovereitaan enemmän henkistä ja fyysistä väkivaltaa vanhemmiltaan, mutta itsessään sukupuolimodaliteetti ei selitä korkeampaa riskiä, vaan muut kumuloituneet riskitekijät (Hakala 2023; 2026).

Lähteet:

Tutkijoiden ja ammattilaisten dialogit YOUNG-sidosryhmäpäivässä. https://itla.fi/file/young-sidosryhmapaivan-kooste/

Abdulhamed, R., Hietajärvi, L., Skogberg, N., Klemetti, R., & Lonka, K. (2024). Sense of belongingness, discrimination, and mental health: Associations and buffering effects of sense of belonging on mental health among Finnish native and immigrant-origin youth. International Journal of Intercultural Relations. https://doi.org/10.1016/j.ijintrel.2024.102081

Alanko, K., Söderberg, P., Lagerström, M., Laakso, M.-J., & Junttila, N. (2025). The Association Between Social Outsiderhood and School Absence is Mediated by Internalizing Symptoms. School Mental Health. https://doi.org/10.1007/s12310-025-09793-8

Aulén, A.-M., Pakarinen, E., Feldt, T., & Lerkkanen, M.-K. (2021). Teacher coping profiles in relation to teacher well-being: A mixed method approach. Teaching and Teacher Education, 102, 103323. https://doi.org/10.1016/j.tate.2021.103323

Aulén, A.-M., Pakarinen, E., & Lerkkanen, M.-K. (2024). Teachers’ job crafting during the COVID-19 pandemic to support their well-being at work. Teaching and Teacher Education, 141,104492. https://doi.org/10.1016/j.tate.2024.104492

Beattie, M., Kiuru, N., & Salmela-Aro, K. (2024). Belongingness to groups, adolescent loneliness trajectories, and their consequences. International Journal of Behavioral Development, 0(0). https://doi.org/10.1177/01650254241294019

Hakala, V. (2023). Translasten ja -nuorten perheväkivaltakokemukset. Kriminologia, 3(2), 73-97. https://doi.org/10.54332/krim.124999

Hakala, V., Laajasalo, T., Stenvall, E., Mielityinen, L., & Ellonen, N. (2025). Lasten huolet ja avun tarpeet tukea tarjoavassa chat-palvelussa. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti, 33(2), 169–190. https://journal.fi/janus/article/view/146030.

Hakala, V., & Laajasalo, T. (2026). Physical violent victimization among transgender and gender-diverse adolescents: Evolving temporal patterns. Young. https://doi.org/10.1177/11033088261435342 Helfer, A., Kataja, K. & Pitkänen, T. (2025). When Despair Takes Over: Suicide Conversations in an Online Counseling Chat Service for Youth. Child & Youth Services, 1–24. DOI: 10.1080/0145935X.2024.2437758

Kaarakainen, S.-S., Kyösti, A., & Helenius, J. (2025). Nuorten yksinäisyys – auttavatko opiskeluhuoltopalvelut? Laadullinen analyysi Nuortennetin vertaiskeskusteluista arvonmuodostuksen näkökulmasta. Kasvatus, 56(3), 346-361. https://doi.org/10.33348/kvt.162450

Kilkku, I., Liias, I., Laajasalo, T., Ellonen, N., & Ikonen, R. (2025). The disclosure of child psychological maltreatment: A systematic review. Child Protection & Practice, 7, Article 100233. https://doi.org/10.1016/j.chipro.2025.100233

Kiuru, N., Salmela-Aro, K., Laursen, B., Beattie, M., Vasalampi, K., Tunkkari, M., & Junttila, N. (2024). Profiles of loneliness and ostracism during adolescence: Consequences, antecedents, and protective factors. Child Psychiatry & Human Development. https://doi.org/10.1007/s10578-024-01664-8

Kyösti, A. & Laasanen, M. (2025). Lasten ja nuorten yksinäisyys ja ostrakismi kuntapalveluiden yhdyspinnoilla – osallisuudesta apua kompleksiseen haasteeseen. Hallinnon tutkimus 2/2025. https://doi.org/10.37450/ht.143158

Mishina, K., & Gilbert, S. (2023). Nuorten Kompassi (Youth Compass): Menetelmä yläkouluikäisten nuorten hyvinvointitaitojen vahvistamiseen (1. arvio). Kasvun Tuki -Aikakauslehti, 3(2). https://doi.org/10.61259/kt.141983

Ranta, K., Raevuori, A. & Karukivi, M. (2022). Nuorten interpersonaalinen ohjanta (IPC-N). HYTE-toimintamalli 1/2022. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/server/api/core/bitstreams/3170e706-c843-4b31-987b-79c8d7b47e22/content

Rissanen, A. O., Venäläinen, S., & Berg, P. (2026). ‘You Get the Feeling That They Don’t Really Get it’: LGBTQ+ Young People’s Experiences with Mental Health Services. Feminism & Psychology. https://doi.org/10.1177/09593535251413312.

Salo, A.-E. & Kajamies, A. (2024). Teacher candidates’ preparedness to address diverse situations that can threaten pupils’ well-being. Teaching and Teacher Education, 140,104470. https://doi.org/10.1016/j.tate.2024.104470.

Sarvimäki, M., Silliman, M., Sahlström, E., & Nurkka, N. (2024). Pienituloisten perheiden lapset joutuvat kiusatuksi muita useammin. Karvi, Tiivistelmät 4:2024. https://www.karvi.fi/fi/julkaisut/pienituloisten-perheiden-lapset-joutuvat-kiusatuksi-muita-useammin

Steenberghs, N., Lavrijsen, J., Kiuru, N., & Verschueren, K. (2024). Peer influences on (dis)engagement in early adolescence: The role of friendship, social status, and academic status. Journal of Youth and Adolescence. https://doi.org/10.1007/s10964-023-01895-3

Tikkanen, L., Anttila, H., Ulmanen, S., & Pyhältö, K. (2024). Peer relationships and study wellbeing: Upper secondary students’ experiences. Social Psychology of Education, 27(6), 3097-3117. https://doi.org/10.1007/s11218-024-09942-y

Toyama H., Upadyaya K., Hietajärvi L. & Salmela-Aro K. (2023). Job crafting among school principals before and during COVID-19: Investigating the associations with work-related wellbeing and personal resources using variable- and person-oriented approaches, European Management Journal. doi: https://doi.org/10.1016/j.emj.2023.07.006

Tunkkari, M., Kiuru, N., Junttila, N., Paakkari L., & Lyyra, N. (2025). The Role of Loneliness and Ostracism in Adolescents’ Psychological Well-Being and Substance Use: Family and Teacher Support as Moderators. Journal of Adolescence. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/jad.70067

Tunkkari, M., Kiuru, N., Junttila, N., Paakkari L., & Lyyra, N. (2025). The Role of Loneliness and Ostracism in Adolescents’ Psychological Well-Being and Substance Use: Family and Teacher Support as Moderators. Journal of Adolescence. https://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1002/jad.70067

Upadyaya, K., Huttunen, I. E., Hietajärvi, L., & Salmela-Aro, K. (2025). Oppilaiden sosioemotionaaliset taidot ja kouluhyvinvointi. Teoksessa M.-K. Lerkkanen, K. Salmela-Aro, & M. Vauras (toim.), Koulun Resilienssi (s. 44–64). Santalahti.

Valtonen, V., Salo, A.-E., & Kajamies, A. (2024). Oikeudellisten reunaehtojen vaikutukset oppilaan oppimisen ja hyvinvoinnin tukemiseen: monikerroksinen näkökulma. Focus Localis 52(3), 62-78. https://journal.fi/focuslocalis/article/view/140932

Virmasalo, I., Kaarakainen, S.-S., & Kyösti, A. (2024). Nuorten näkemyksiä yksinäisyyden ratkaisuista. Kasvun tuki -aikakauslehti, 4(2). https://doi.org/10.61259/kt.147335