Terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä voidaan toteuttaa digitaalisesti

Digitaalisten palveluiden tuottaminen on edullista, ja niiden käytöstä kertyvä tieto voi auttaa kehittämään sosiaali- ja terveyspalveluita. Digitaaliset palvelut, kuten terveysneuvonta ja sovellukset, ovat myös alueellisesti tasa-arvoisia ja niitä voidaan käyttää itselle sopivaan aikaan. Samaan aikaan tulee huomioida, että noin viidennes suomalaisista kohtaa haasteita digitaalisten palveluiden käytössä. (Mäki-Opas ym. 2019.)

Hoidon seurannassa digitalisaation hyödyntäminen voi tuoda merkittäviä säästöjä sekä terveydenhuollon kuluissa että potilaan matka- ja aikakustannuksissa. Aiemman kansainvälisen tutkimuksen mukaan potilaiden matka- ja aikakustannukset nostavat merkittävästi tiheää seurantaa vaativien sairauksien yhteiskunnallisia kokonaiskustannuksia. Suomessa tämä nostaa esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen ja eteisvärinän yhteiskunnallisia kokonaiskustannuksia 20-25 %. Nämä kustannukset tulisi sisällyttää kustannuslaskelmiin, jotta tarjolla olevia hoitomuotoja voidaan verrata aiempaa luotettavammin. Liikkumistarvetta vähentävien hoitomuotojen käyttöönotto tuo yhteiskunnallisia säästöjä ja helpottaa potilaiden elämää. (Leminen & Pyykönen 2020.)

Potilaiden liikkumistarvetta voitaisiin vähentää esimerkiksi kotona tehtävän omaseurannan tai erilaisen lääkityksen avulla (Leminen, Tykkyläinen & Laatikainen 2018; Leminen, Pyykönen, Tynkkynen, Tykkyläinen & Laatikainen 2019; Pyykönen, Leminen, Tynkkynen, Tykkyläinen & Laatikainen 2019). Hoitomuotojen valinnassa korostuu aina kunkin vaihtoehdon kustannukset sekä kustannusvaikuttavuus, joiden selvittäminen edellyttää tarkkaa tutkimusta. Suomessa sähköiset potilastietojärjestelmät monien muiden rekisterien tapaan ovat edelleen alihyödynnettyjä, vaikka niistä saatavan tiedon avulla eri hoitomuotoja pystytään vertailemaan pohjautuen todellisiin, toteutuneisiin hoitotuloksiin ja -kustannuksiin. (Leminen & Pyykönen 2020.)

Digitalisaatio muuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden asiakkaan roolia entistä itseohjautuvampaan suuntaan. Samalla palvelujen pitäisi olla yhä asiakaslähtöisempiä. Asiakkaan roolin vahvistuessa sote-ammattilaisen on osattava tukea asiakasta päätöksissä ja hallittava asiakaslähtöinen ohjaus verkon välityksellä. Tutkimus osoittaa, että sote-alan onnistunut digitalisaatio vaatii entistä laajempaa osaamista sote-ammattilaisilta. Onnistunut muutos vaatii koulutusta ja tukea alan ammattilaisille. Työntekijöille on taattava asianmukainen koulutus laitteiden käytön lisäksi myös siihen, miten digitalisaatio muuttaa heidän ammatillisuuttaan ja ammatti-identiteettiään. (Silvennoinen 2020.)

Empatia, rohkaisu ja käyttäjäkeskeiset muutokset työympäristössä voivat edistää terveydenhuollon ammattilaisten digitaalista kompetenssia eli heidän kyvykkyyttään ja motivaatiotaan käyttää sähköisiä palveluja asiakastyössä. Sähköisten terveyspalvelujen yleistyessä on tärkeää edistää digitaalista kompetenssia kokonaisvaltaisesti, koska sillä on yhteys ammattilaisten työhyvinvointiin ja potilasturvallisuuteen. DigiIN-hankkeessa tehty katsaus esittää lupaavana muutostekniikkana työyhteisöstä tunnistetut empaattiset digilähettiläät, jotka kuuntelevat ja tarjoavat tukea, kun tulee haasteita. Lupaavana muutostekniikkana havaittiin myös ammattilaisten osallistaminen työympäristönsä kehittämiseen, jonka avulla sähköiset palvelualustat voivat paremmin vastata odotuksia ja tarpeita. (Virtanen, Kaihlanen, Laukka, Gluschkoff & Heponiemi 2021.)

Potilasportaalien (esim. Apotti) kautta tapahtuva vuorovaikutus voi edistää potilaiden sitoutumista hoitoon ja alentaa hoitoon hakeutumisen kynnystä. Kuitenkaan pelkkä digitaalinen vuorovaikutus ei aina riitä: esimerkiksi monimutkaiset potilastapaukset on tarpeen käsitellä kasvotusten. Lisäksi on havaittu, että potilasportaalien kautta tapahtuva vuorovaikutus lisää hoitoalan ammattilaisten kuormaa, jos sille ei ole osoitettu erillisiä aika- ja työntekijäresursseja. Tutkimusten perusteella potilasportaalien käytöstä saa parhaiten hyötyjä silloin, kun niissä viestimiseen on osoitettu selvät resurssit ja järjestelmien käytettävyys on hyvä. (Laukka ym. 2020; Kaihlanen ym. 2020.) 

Tutkimus osoittaa, että taloudellisesti, terveydellisesti ja sosiaalisesti heikommassa asemassa olevat kokevat hyötyvänsä vähiten sähköisistä palveluista. Myös iäkkäiden ja vähän koulutettujen kohdalla koetut hyödyt jäävät vähäisiksi, mutta tämä selittyy osittain eroilla sähköisten palvelujen saavutettavuudessa, käyttötaidoissa ja käytön laajuudessa. Toisaalta kyseisten ryhmien terveys- ja hyvinvointiongelmat saattavat myös olla monimutkaisia ja vaatia monialaisia ja henkilökohtaisesti räätälöityjä terveys- ja sosiaalipalveluita. Tähän nykyiset sähköiset järjestelmät ja alustat eivät välttämättä taivu, jolloin myös hyödyt jäävät vähäisiksi. (Kaihlanen ym. 2021.)

Ilman riittävää tukea osa ikäihmisistä on vaarassa jäädä digitaalisten palveluiden, viestinnän ja tiedonvälityksen ulkopuolelle. Ikäihmisten tarve digituelle on suuri, koska he käyttävät internetiä ja digipalveluita muita vähemmän. He myös arvioivat esimerkiksi sote-digipalveluiden hyödyt muita pienemmiksi (Heponiemi ym. 2020). Tarvitaan aidosti tarvelähtöisiä palveluja sekä tukea ja ohjausta jatkuvasti kehittyvien laitteiden ja sovellusten käyttöön. Digitaalisen osallisuuden edistämiseksi on tärkeä tunnistaa ikääntyneiden henkilökohtaiset toiveet ja tavoitteet digitaalista mediaa ja palvelujen käyttöä kohtaan (Rasi & Taipale 2020; Hänninen ym. 2021).

Tulevaisuudessa tekoälyn ja palvelurobottien uskotaan tuovan uusia mahdollisuuksia hyvinvointi- ja terveyspalveluihin. Tekoälyllä on sosiaali- ja terveyspalveluissa moninaisia sovelluksia. Sitä hyödynnetään monilla terveydenhuollon osa-alueilla kuten unihäiriöiden hoidossa, onkologiassa, kardiologiassa, leikkausroboteissa sekä keuhkosairauksien tutkimuksessa ja hoidossa. Diagnosoinnin tueksi kehitetyissä tekoälysovelluksissa hyödynnetään laajoja potilas- ja tutkimustietoaineistoja, kuvantunnistusta ja syväoppimista. Hyötyinä nähdään lisätieto, tarkennus ja tehostaminen lääkärin tekemän diagnosoinnin tueksi. (Tuominen, 2019.) Neittaanmäki ja Kaasalainen (2019) toteavat tekoälyn sisältävän myös useita mielenterveystyössä hyödyllisiä sovellusalueita, kuten data- ja kuva-analyysin, tekstin- ja puheentunnistuksen, päätöksenteon tukijärjestelmät sekä autonomisesti toimivat järjestelmät. 

Monet kehitettävät robottiratkaisut, kuten siivous-, pesu-, ruoanlaitto- tai kuljetusrobotit ja ulkoiset robotisoidut tukirangat auttavat vanhusta asumaan kotona itsenäisesti ja siten lisäävät vanhuksen autonomiaa. Yksinäisyys, eriarvoistuminen ja vanhusten poissulkeminen heidän elämäänsä koskevasta päätöksenteosta ovat kuitenkin laajempia yhteiskunnallisia ongelmia, joita ei ensisijaisesti voi ratkaista teknologisesti. Robotiikan kaltaisen laajamittaisen, käytäntöjen muuttumiseen asti ulottuvan murrosteknologian kehittämisen onkin kietouduttava muuhun yhteiskunnan ja hoivapalveluiden kehittämiseen. (Niemelä & Laitinen, 2016.)

Lähteet:

Heponiemi, T., Jormanainen, V., Leemann, L., Man-derbacka, K., Aalto, A. M. & Hyppönen, H. (2020). Digital divide in perceived benefits of online health care and social welfare services: National cross-sectional survey study. Journal of Medical Internet Research, 22(7), e17616. https://www.jmir.org/2020/7/e17616

Hänninen, R., Pajula, L., Korpela, V. & Taipale, S. (2021). Individual and shared digital repertoires–older adults managing digital services. Information, Communication & Society, 1-16. https://doi.org/10.1080/1369118x.2021.1954976

Kaihlanen, A.M., Gluschkoff, K., Hyppönen, H., Kaipio, J., Puttonen, S., Vehko, T., Saranto, K., Karhe, L. & Heponiemi, T. (2020). The Associations of Electronic Health Record Usability and User Age With Stress and Cognitive Failures Among Finnish Registered Nurses: Cross-Sectional Study. JMIR Medical Informatics, 8(11), e23623. https://medinform.jmir.org/2020/11/e23623/

Kaihlanen, A-M., Virtanen, L., Valkonen, P., Kilpinen, J., Hietapakka, L., Buchert, U., Hörhammer, I., Isola, A-M., Laukka, E., Kouvonen, A., Kujala, S. & Heponiemi, T. (2021). Haavoittuvat ryhmät etäpalvelujen käyttäjinä: kokemuksia COVID- 19- epidemian ajalta. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-343-687-9

Lankila, T., Kotavaara, O., Antikainen, H., Hakkarainen, T. & Rusanen, J. (2016). Sosiaali- ja terveyspalveluverkon kehityskuva 2025 – Paikkatieto- ja saavutettavuusperusteinen tarkastelu. Oulun yliopisto, maantieteen tutkimusyksikkö. https://media.sitra.fi/julkaisut/Muut/Sosiaali_ja_terveyspalveluverkon_kehityskuva_2025.pdf

Laukka, E., Huhtakangas, M., Heponiemi, T., Kujala, S., Kaihlanen, A. M., Gluschkoff, K. & Kanste, O. (2020). Health care professionals’ experiences of patient-professional communication over patient portals: systematic review of qualitative studies. Journal of Medical Internet Research, 22(12), e21623. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33289674/

Leminen, A. & Pyykönen, M. (2020). Liikkumistarvetta vähentävät hoitomuodot tuovat yhteiskunnallisia säästöjä - matkakustannukset ja aikamenetykset olisi tärkeää huomioida sote-päätöksissä. Politiikkasuositus 06/2020. DOI:10.13140/RG.2.2.17868.85120

Leminen, A., Pyykönen, M., Tynkkynen, J., Tykkyläinen, M. & Laatikainen, T. (2019). Modeling patients’ time, travel, and monitoring costs in anticoagulation management: societal savings achievable with the shift from warfarin to direct oral anticoagulants. BMC Health Services Research 19(901).

Leminen, A., Tykkyläinen, M. & Laatikainen, T. (2018). Self-monitoring induced savings on type 2 diabetes patients’ travel and healthcare costs. International Journal of Medical Informatics 115: 120–127.

Mäki-Opas, T., Tilles-Tirkkonen, T., Saari, E., Järvenpää, R.,  Lindström, J., Karhunen, L., Kurki, M., Pihlajamäki, J., Niemi, A-M., Laaksonen, L.M., Korkiakangas, E., Lakka, T., Vaarama, M. & Laitinen, J. (2019). Hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäminen vaatii uusia vaikuttavia keinoja. Policy brief 03/2019.

Neittaanmäki, P. & Kaasalainen, K. (2019).  Informaatioteknologia ja tekoäly tukena mielenterveyspalveluissa. Talous & Yhteiskunta, 3. https://labour.fi/t&y/informaatioteknologia-ja-tekoaly-tukena-mielenterveyspalveluissa/

Niemelä, M. & Laitinen, A. (2016). Robotiikka tulee hoivapalveluihin-miten käy vanhusten ihmisarvon?. Futura, 35(1), 47-54. https://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1764731

Pyykönen, M., Leminen, A., Tynkkynen, J., Tykkyläinen, M. & Laatikainen, T. (2019). A geospatial model to determine the spatial cost-efficiency of anticoagulation drug therapy: patients’ perspective. Geospatial Health 14(809): 265–274.

Rasi, P. & Taipale, S. (2020). Tuki, ohjaus ja koulutus – ikääntyneet digitalisoituvassa mediayhteiskunnassa. Gerontologia, 34(4), 328-332. https://journal.fi/gerontologia/article/view/99601

Silvennoinen, P. (2020). Professional Master’s Degree Students’ Perceptions on the Changes Digitalisation Imposes on Counselling in the Social and Health Care Sector. Int. J. Environ. Res. Public Health 2020, 17, 6243.  https://doi.org/10.3390/ijerph17176243

Tuominen, H. (2019). Tekoälyn perusteita. Julkaisussa Tekoäly ja terveydenhuolto Suomessa. Toim. P. Neittaanmäki, H. Tuominen, S. Äyrämö & P. Vähäkainu. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 11-26. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/63324

Virtanen, L., Kaihlanen, A.M., Laukka, E., Gluschkoff, K. & Heponiemi, T. (2021). Behavior change techniques to promote healthcare professionals’ eHealth competency: A systematic review of interventions. Int J Med Inform. 2021;149:104432. https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33684712/