Ilmastonmuutos, biodiversiteetin väheneminen ja luonnonvarojen liikakäyttö johtavat ihmiskunnan hyvinvointia uhkaavaan kestävyyskriisiin, johon nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä ei ole varautunut. Sosiaalipolitiikan tulee mahdollistaa kestävyysmurroksen mukaiset muutokset markkinoilla eikä hidastaa niitä, ja murros tulee toteuttaa oikeudenmukaisesti. Sosiaaliturvalla voi reaktiivisen jälkihoidon lisäksi olla rooli murroskyvykkyyden vahvistamisessa ja muutoksiin varautumisessa. Haittoja kompensoivan sosiaaliturvan sijaan tulisi kehittää ennaltaehkäiseviä ja integroituja ohjauskeinoja, jotka mahdollistavat riittävän nopeat päästövähennykset ja luonnonvarojen käytön vähentämisen, mutta huolehtivat samalla sosiaalisesta kestävyydestä.
Tämä kortti perustuu strategisen tutkimuksen ja sosiaaliturvakomitean tietokumppanuudessa tuotettuun tietokoosteeseen Elonkehä, ilmastonmuutos ja sosiaaliturva (2022).