Perhepolitiikalla ja varhaiskasvatuksella edistetään työllistymistä ja työelämän tasa-arvoa

Varhaiskasvatukseen osallistuminen on yleistynyt Suomessa viime vuosina, mutta osallistumisaste on siitä huolimatta edelleen alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa sekä alle kolmevuotiaiden että 3–5-vuotiaiden ikäryhmissä (OECD 2020). Suurin syy mataliin osallistumislukuihin on suomalainen erityispiirre: kotihoidontuki. Periaatteessa jokaisella lapsella on subjektiivinen oikeus julkiseen päivähoitoon, mutta noin 90 % perheistä käyttää mahdollisuuden hoitaa lasta pidempään kotona kotihoidontuen turvin (Kangas 2019).

Vaikka kotihoidontuen hyödyntäminen ei ole yhteydessä sosioekonomisiin tekijöihin, kotihoidon pituus korreloi sosioekonomisten tekijöiden, kuten koulutuksen, perheaseman ja tulojen kanssa. Korkeammin koulutetut äidit ja nuoret ensisynnyttäjät palaavat työelämään muita ryhmiä aiemmin (Räsänen ym. 2019). Pitkäaikainen (yli 26 kuukautta kestävä) kotihoidontuen käyttö on 1,4 kertaa yleisempää alimmassa tuloviidenneksessä kuin ylimmässä tuloviidenneksessä (Haataja & Juutilainen 2014). Kotihoidon tukea käyttävät pisimpään pienituloiset, matalasti koulutetut ja heikossa tai epävakaassa työmarkkina-asemassa olevat äidit (ks. Peltola & Alasuutari 2018; Salmi & Närvi 2017). Peltolan (2018) tulokset viittaavat siihen, että kotihoidon tuen kuntalisä saattaa erityisesti kannustaa ja tukea ulkomailla syntyneitä äitejä hoitamaan lapsensa kotona. 

Lastenhoidon ja varhaiskasvatuksen ratkaisuja koskeva tutkimus osoittaa vanhempien tekemien valintojen muotoutuvan monimutkaisessa rinnakkaisten perustelujen kokonaisuudessa (Hietamäki ym. 2017; Terävä ym. 2018). Tässä kokonaisuudessa yhdistyvät yleisemmät yhteiskunnan tarjoamat mahdollisuudet ja reunaehdot, mutta erityisesti kunkin perheen elämänkokonaisuuden kannalta keskeiset kysymykset. Ne konkretisoituvat paikallisella tasolla, omien lastensa hoidon ja varhaiskasvatuksen ratkaisuja pohtivien vanhempien arkisessa todellisuudessa. (Karila ym. 2020.)

CHILDCARE-hankkeen 1-vuotiaiden lasten vanhemmille suunnatun kyselytutkimuksen aineistossa havaittiin 48 erilaista tapaa organisoida lapsen hoito ja varhaiskasvatus (Hietamäki ym. 2017). Kuntien vaihtelevat varhaiskasvatuksen järjestämisen tavat, kunnan maantiede sekä hyvän vanhemmuuden ja lapsuuden ideaalit luovat kehykset vanhempien ratkaisuille (Karila ym. 2020; Paananen, Alasuutari, Karila & Siippainen 2020; Terävä ym. 2018). Vanhemmat itse toivovat varhaiskasvatuspalveluilta ja työelämältä joustoa. Vanhemmille tärkeää oli muun muassa palveluiden sijainti (Karila ym. 2020).

Yksi laadukkaan varhaiskasvatuksen eduista on sen myönteinen vaikutus lasten kehitykseen. Parhaimmassa tapauksessa varhaiskasvatus myös edesauttaa mahdollisuuksien tasa-arvon saavuttamista: se voi vähentää perhetaustan vaikutusta myöhempiin koulutusvalintoihin ja lopulta eri yhteiskunnallisiin asemiin päätymiseen. (Karhula, Erola & Kilpi-Jakonen 2017.)

Työn ja perheen yhteensovittamisen kysymykset nousevat esiin jo varhaisessa uravaiheessa. Uran ja hoivan yhdistämisen kysymykset ovat edelleen haasteellisia Suomessa, varsinkin naisille. Lainsäädännön lisäksi työn ja perheen yhdistämisen kysymykset ja niiden ratkaisut ovat usein viime kädessä riippuvaisia yritysten käytännöistä, kulttuurista ja toimintatavoista. Isien osallistumista ja oikeutta hoivaan on tärkeä edistää. (Kangas ym. 2019; Heikkinen ym. 2021; Niemistö ym. 2021)  

Lähteet:

Haataja, A. & Juutilainen, P. (2014). Kuinka pitkään lasten kotihoitoa? Helsinki: Kela Working Papers 58/2014. http://hdl.handle.net/10138/45390

Heikkinen, S., Lämsä, A-M. & Niemistö, C. (2020). Work-family practices and complexity of their usage: a discourse analysis towards socially responsible human resource management. Journal of Business Ethics, 171: 815-831. https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/67876

Hietamäki, J.,  Kuusiholma, J., Räikkönen, E., Alasuutari, M., Lammi-Taskula, J., Repo, K.,  Karila, K., Hautala, P., Kuukka, A.,  Paananen, M.,  Ruutiainen, V. & Eerola, P. (2017). Varhaiskasvatus- ja lastenhoitoratkaisut yksivuotiaiden lasten perheissä : CHILDCARE-kyselytutkimuksen 2016 perustulokset. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Työpaperi 24/2017. Helsinki.

Kangas, E., Lämsä, A.-M., & Jyrkinen, M. (2019). ‘Is Fatherhood Allowed?: Media Discourses of Fatherhood in Organizational Life’, Gender, Work and Organization, 26 (10): 1433-1450.

Kangas, O. (2019). Jotain hyvää – jotain huonoa: köyhien lasten kokonaistilanne Suomessa. Policy brief 08/2019. https://www.aka.fi/globalassets/3-stn/1-strateginen-tutkimus/tiedon-kayttajalle/politiikkasuositukset/politiikkasuositukset/19_10_jotain_hyvaa_jotain_huonoa_koyhien_lasten_kokonaistilanne_suomessa.pdf

Karhula, A., Erola, J. & Kilpi-Jakonen, E. (2017). Home sweet home? Long-term educational outcomes of childcare arrangements in Finland. Teoksessa: Childcare, Early Education and Social Inequality. Edward Elgar Publishing.

Karila, K., Siippainen, A., Repo, K., Paananen, M. & Fjällström, S. (2020). Paikallisuus, vanhemmat ja varhaiskasvatusmahdollisuudet: tarinoita kunnan ja pienten lasten vanhempien kohtaamisista. Focus localis 48 (2020): 1.

Niemistö, C., Hearn, J., Kehn, C. &Tuori, A. (2021). Career women and motherhood within the ‘Finnish Dream’: Slow progress in professional knowledge-intensive organisations. Work, Employment and Society, 35(4): 696–715.

OECD (2020). Education at a Glance 2020

Paananen, M., Alasuutari, M., Karila, K. & Siippainen, A. (2020). Epistemic governance in local policy debates: The case of entitlement to early childhood education and care in Finland. European Journal of Cultural and Political Sociology, 7(1), 52-74. https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/23254823.2019.1650651?journalCode=recp20

Peltola, J. (2018). Kotihoidon tuen kuntalisän yhteys lapselle valittuun hoitomuotoon ja äitien taustatekijöihin. Erityispedagogiikan pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/58456/URN%3aNBN%3afi%3ajyu-201806083111.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Peltola, J. & Alasuutari, M. (2018). Kotihoidon tuen ja sen kuntalisän käyttö isoissa kaupunkikunnissa. https://blogs.tuni.fi/childcare/blogikirjoitus/kotihoidon-tuen-ja-sen-kuntalisan-kaytto-isoissa-kaupunkikunnissa/

Räsänen, T., Österbacka, E., Valaste, M. & Haataja, A. (2019). Lastenhoidon tukien vaikutus äitien osallistumiseen työmarkkinoille. Helsinki: Kela, Raportteja 14/2019. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201901253094

Salmi, M. & Närvi, J. (2017). Perhevapaat, talouskriisi ja sukupuolten tasa-arvo. Raportti 4/2017. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-884-5

Terävä, J., Kuukka, A. & Alasuutari, M. (2018). Miten lastenhoidon ratkaisuja saa perustella? Vanhempien puhetta 1–2-vuotiaan lapsensa hoitoratkaisuista. Yhteiskuntapolitiikka 4/2018, 349-359. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2018092036136