Julkaistu 13.3.2025

Riskitekijöitä lasten ja nuorten kokemalle yksinäisyydelle ja ulkopuolisuudelle voidaan vähentää

Eri selvitysten mukaan suomalaisista lapsista ja nuorista jopa 30 % kokee toistuvaa yksinäisyyttä. Yksinäisyydelle altistavia tekijöitä löytyy sekä yksilöön että ympäristöön liittyvistä tekijöistä: perityistä ominaisuuksista, opituista toimintamalleista, tunne-, itsesäätely- tai sosiaalisten taitojen puutteista, persoonallisuuden piirteistä, haitallisista elämäntapahtumista ja turvattomista vuorovaikutussuhteista. Sosiaalisia yksinäisyydelle altistavia tekijöitä voivat olla lisäksi esimerkiksi kiusatuksi tuleminen, ulkopuolelle jääminen ja kuuluminen sellaiseen vähemmistöryhmään, johon kohdistuu ennakkoluuloja. Usein kyseessä on tilanne, jossa ihmisen kohdalle osuu useampia tekijöitä. Yksinäisyyden riskejä voidaan kuitenkin pienentää niin yksilö- kuin yhteisötasolla. Tietyt taidot ja ympäristöt voivat suojata lasta ja nuorta yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksilta.

  • Tutkimuksen mukaan lasta suojaavat yksinäisyydeltä hyvät prososiaaliset taidot sekä itsesäätelytaidot. Näiden taitojen kehittymistä on tuettava lapsen ikätason mukaisesti kaikissa lapsen kasvuympäristöissä. Vanhemmille on esimerkiksi neuvoloissa ja perhekeskuksissa tarjottava lapsen prososiaalisten ja itsesäätelytaitojen kehittymiseen liittyvää tietoa ja tukea. Lasten ja nuorten parissa toimiville ammattilaisille ja harrastusohjaajille on järjestettävä perus- ja täydennyskoulutusta taitojen tukemiseen sekä mahdollisuuksia koulutuksiin osallistumiseen.
  • Yksinäisten vanhempien lasten on todettu olevan muita suuremmassa riskissä kasvaa yksinäisiksi nuoriksi. Siksi jo lasta odottavien ja pienten lasten vanhempien yksinäisyyskokemukset tulisi tunnistaa esimerkiksi neuvolassa, perhekeskuksessa tai kerho- ja harrastustoiminnassa. Apua yksinäisyyden tunnistamiseen ja puheeksiottoon löytyy Right to Belong -tutkijoiden kokoamana esim. Lääkärikirja Duodecimista.
  • Läheiset suhteet vanhempiin, opettajiin ja muihin aikuisiin voivat suojata nuorta yksinäisyyden kokemuksilta. Lasten ja nuorten parissa toimivien aikuisten tulee panostaa lämpimään kohtaamiseen sekä luottamuksellisen suhteen rakentamiseen. Työnantajan on turvattava ammattilaisille tähän riittävä työaika ja osaaminen.
  • Ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret kokevat yleisemmin yksinäisyyttä kuin toisen polven maahanmuuttajanuoret ja suomalaistaustaiset nuoret. Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret myös kokevat, että heillä on vähemmän läheisiä ystäviä, joiden kanssa he voivat keskustella luottamuksellisesti lähes kaikista asioistaan. Heidän kuuluvuuden tunnettaan voidaan tukea erilaisin asenteisiin ja käytäntöihin liittyvin toimenpitein. Esimerkiksi syrjintään ja toiseuttaviin ajatusmalleihin puuttuminen on tärkeää. Kulttuurisensitiivistä työotetta voidaan tukea koulutusten ja osallistavien työskentelytapojen avulla.
  • Lukiossa opiskelevat nuoret kokevat keskimäärin enemmän yksinäisyyttä kuin perus- ja ammattikoulussa opiskelevat. Lukiolaiset kokevat myös ammattikoululaisia vähemmän kouluun kuuluvuutta. Siksi lukioissa on erityisen tärkeää panostaa yksinäisyyden varhaiseen tunnistamiseen sekä opiskelijoiden yhteisöllisyyttä vahvistaviin toimiin, kuten esimerkiksi ryhmäytymistä tukeviin aktiviteetteihin. Lisäksi on tärkeää vähentää ammattilaisten vaihtuvuutta kouluyhteisössä.
  • Yksin asuvat nuoret kokevat enemmän yksinäisyyttä kuin vanhempiensa kanssa asuvat. Tutkimushavainnot koronapandemian ajalta osoittavat, että yksin asuvat ovat myös alttiimpia yksinäisyyden lisääntymiselle kriisitilanteissa. Onkin tärkeää järjestää nuorille taloudellisesti kannattavia vaihtoehtoja yksin asumiselle, kuten yhteisöasumisen eri muotoja.
  • Perheen matalatuloisuus sekä vanhempien matala kouluttautuneisuus tutkitusti lisäävät riskiä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksille. Näin ollen lapsiperheköyhyyttä vähentämällä ja kouluttautumista tukemalla vähennetään myös yksinäisyyttä.
Aihetta tutkivat hankkeet: Right to Belong (R-to-B)

Yksinäisyys on ahdistava ja negatiivinen subjektiivinen kokemus siitä, etteivät olemassa olevat sosiaaliset suhteet vastaa toivottuja. Yksinäisyyden tunne voi kohdistua joko sosiaalisten suhteiden riittävyyteen (sosiaalinen yksinäisyys), läheisiin tärkeisiin ihmissuhteisiin (emotionaalinen yksinäisyys) tai laajempiin yhteisöihin ja verkostoihin (kollektiivinen yksinäisyys).

Perimä ja temperamentti vaikuttavat siihen, miten altis lapsi tai nuori on yksinäisyyden kokemuksille (Junttila & Karlsson 2024). Niin sanottuja välillisiä riskitekijöitä yksinäisyydelle ovat monet luonnolliset elämäntilanteet, kuten esimerkiksi muutot eri paikkakunnille, siirtyminen uudelle koululuokalle, läheisten menettäminen, työttömyys ja taloudelliset haasteet (Junttila & Karlsson 2024). Tällaisten elämänmuutosten kohdalla on tärkeää havainnoida lapsen ja nuoren mahdollisia varhaisia yksinäisyyden oireita erityisen tarkasti. Monet yksinäisyyden riski- ja suojaavista tekijöistä ovat myös sellaisia, joihin on mahdollista vaikuttaa ennakoivasti. Tässä ratkaisukortissa keskitytään erityisesti näihin tekijöihin.

Hyvien prososiaalisten taitojen sekä itsesäätelytaitojen on havaittu olevan yhteydessä vähäisempiin yksinäisyyden kokemuksiin (Kiuru ym. 2024). Prososiaalinen käyttäytyminen tarkoittaa toisia hyödyttävää ja toiset huomioivaa, empaattista käytöstä, kuten auttamista, yhteistyötä ja huolehtimista. Itsesäätely puolestaan tarkoittaa esimerkiksi kykyä kohdentaa tarkkaavuutta, suunnitella toimintaa sekä säädellä tunteita ja käytöstä. Varhaiskasvatuksen opettajien havaintojen pohjalta usein yksinäisillä ja ostrakisoiduilla (leikin ulkopuolelle jätetyillä) 5-vuotiailla lapsilla oli matalin prososiaalinen käyttäytyminen (Salo ym., arvioitavana). Hyvät prososiaaliset taidot ja itsesäätelytaidot auttavat pääsemään mukaan ja ottamaan muut mukaan toimintaan, toimimaan myönteisellä tavalla yhdessä muiden kanssa sekä luomaan ja ylläpitämään sosiaalisia suhteita. Toisaalta mahdollisuudet sosiaalisiin kontakteihin ja yhteiseen tekemiseen vertaisten kanssa ja ylipäänsä myönteiset kokemukset vertaissuhteista ovat kriittisiä näiden taitojen harjoittelemiseksi.

Sosiaaliset taidot ja itsesäätelytaidot kehittyvät varhaislapsuudesta alkaen perimän ja kasvuympäristön yhteisvaikutuksesta. Niiden kehittymistä voidaan tukea perheissä, varhaiskasvatuksessa, koulussa ja harrastustoiminnassa. Lasten parissa toimivat aikuiset tarvitsevat osaamista myönteisen ja turvallisen ilmapiirin rakentamisessa, kaikkien lasten sosiaalisten taitojen vahvistamisessa sekä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemusten varhaisessa tunnistamisessa ja tuen tarjoamisessa (Salo ym., arvioitavana). Lasten vertaisvuorovaikutuksen havainnoimiseen ja ohjaamiseen tulee olla myös tosiasialliset mahdollisuudet, kuten riittävästi aikuisia ryhmässä, jotta lapset saavat tarvitsemaansa tukea, eivätkä jää haastavissa tilanteissa yksin. Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ammattilaisille, harrastusohjaajille ja muilla lapsiryhmien kanssa toimiville aikuisille on turvattava riittävät resurssit sekä osaamisen kehittäminen niin perus- kuin täydennyskoulutuksen avulla.

Yksinäisten vanhempien lasten on todettu olevan muita suuremmassa riskissä kasvaa yksinäisiksi nuoriksi, ja turvattomat kiintymyssuhteet tai puutteellinen varhainen vuorovaikutus voivat heikentää lapsen tunne-, itsesäätely- ja sosiaalisia taitoja sekä luottamusta muita ihmisiä kohtaan (Junttila & Vauras, 2009; Salo ym. 2020). Onnistumisen kokemusten vaalimisen kautta kehittyvä luottamus omiin kykyihin tukee nuoren itsetuntoa sekä toimijuutta ja osallistumista erilaisten yhteisöjen toimintaan (ks. myös Kiuru ym. 2024). Varhaisen vuorovaikutuksen ennustettavuus on yhteydessä lapsen parempiin itsesäätelytaitoihin sekä vähäisempään ahdistusoireiluun kehityksen aikana (Davis ym., 2019; Aran ym., 2024).

Mielenterveyden häiriöiden yhteys yksinäisyyteen on kahdensuuntainen: psyykkinen oireilu voi lisätä yksinäisyyttä, mutta samalla yksinäisyyden kokemukset voivat kokemusten kuormittavuuden vuoksi voimistaa muuta oireilua (Danneel ym., 2019). On tärkeää tunnistaa tilanteet, joissa yksinäisyyden kokemus on osa mielenterveyden häiriötä ja kohdentaa toimenpiteet myös tähän mahdolliseen muuhun toimintakykyä laskevaan oireiluun.

Kiintymyssuhdetta, varhaista vuorovaikutusta (Junttila & Karlsson 2024) ja vanhempien osaamista edellä mainittujen taitojen kehityksen tukemiseen on tärkeää vahvistaa esimerkiksi neuvoloissa ja perhekeskuksissa. Tässä voidaan hyödyntää esimerkiksi sähköisen perhekeskuksen palveluita (sähköinen perhekeskus ammattilaisille ja Omaperhe.fi) sekä osallistujiensuomi.fi-verkkosivustoa. Lisäksi on varmistettava, että jokainen saa tarvitsemaansa (ammattimaista ja vertais-) tukea vanhemmuudessa. Tutkimuksessa (Salo ym., 2022) on havaittu, että vanhemmat, joiden luottamus omaan kykyynsä edistää lapsen myönteistä kasvua ja kehitystä on matalaa, arvioivat perheensä vuorovaikutuksen vähemmän avoimeksi ja kokevat enemmän yksinäisyyttä. Lisäksi näissä perheissä lapset kokevat enemmän yksinäisyyttä ja heillä on opettajien, vanhempien ja vertaisten arvioiden mukaan matalammat prososiaaliset taidot (yhteistyötaidot, empatia). Niiden vanhempien, joilla itsellään on tarpeitaan vastaavat sosiaaliset suhteet, ja jotka voivat jakaa niin vanhemmuuden iloja kuin suruja, voi olla helpompaa luottaa omaan kykyynsä vanhemmuudessa sekä paremmat resurssit lapsensa sosiaalisten suhteiden ja näihin liittyvien taitojen tukemisessa (Salo ym., 2022). Apua yksinäisyyden tunnistamiseen ja puheeksiottoon löytyy Right to Belong -tutkijoiden kokoamana esim. Lääkärikirja Duodecimista.

Ensimmäisen polven maahanmuuttajanuoret (=ulkomailla syntyneet nuoret) kokevat yleisemmin yksinäisyyttä kuin Suomessa syntyneet ulkomaalaistaustaiset ja suomalaistaustaiset nuoret (Kouluterveyskysely 2017–2023). Maahanmuuttajataustaiset lapset ja nuoret myös kokevat, että heillä on vähemmän läheisiä ystäviä, joiden kanssa he voivat keskustella luottamuksellisesti lähes kaikista asioistaan (Read ym. 2024).
Yksinäisyyden vähentämiseksi on tärkeää, että jokainen Suomessa asuva lapsi ja nuori kokee kuuluvansa suomalaisten joukkoon. Kuulumisen tunteen vahvistamisessa opettajilta saatu tuki sekä hyvä oppilas-opettaja-suhde ovat tärkeässä roolissa (Abdulhamed & Beattie, 2024; van Vemde ym., 2021). Lapset ja nuoret tarvitsevat roolimalleja (Zirkel 2002). Siksi päiväkotien ja koulujen rekrytointikäytänteitä on syytä kehittää henkilöstön moninaisuus huomioiden (ks. esim. Gershenson ym. 2017; Sharp & Aston, 2024). Lisäksi lasten ja nuorten parissa työskentelevät tarvitsevat koulutusta, työkaluja ja resursseja kulttuurisensitiiviseen työotteeseen sekä ymmärrystä lasten ja nuorten kulttuurien välillä elämiseen liittyvistä haasteista ja mahdollisuuksista. Lasten ja nuorten osallistaminen esimerkiksi koulun toimintojen ja luokan aktiviteettien suunnitteluun sekä ryhmätyöskentelyn suosiminen voivat vahvistaa kaikista taustoista tulevien oppilaiden kuuluvuuden tunnetta (Abdulhamed ym., 2024; Jagers ym., 2019). Perheiden ja päiväkotien sekä koulun yhteistyössä voidaan myös tukea maahanmuuttajataustaisen lapsen kuulumisen tunteen vahvistumista. Tärkeää on esimerkiksi keskustella yhteisesti lapselle tai nuorelle asetetuista odotuksista, sillä ne voivat olla keskenään ristiriitaisiakin, aiheuttaen nuorelle niin kutsuttua kaksoisyksinäisyyttä (Abdulhamed ym. 2022; Phinney ym., 2000; Schwartz ym., 2016). (Abdulhamed ym. 2024). Kaksoisyksinäisyyttä kokeva nuori kokee, ettei häntä ymmärretä täysin kodin eikä koulun kulttuurissa (Abdulhamed ym., 2022; Bouakaz, 2007).

Lukiossa opiskelevat nuoret kokevat keskimäärin enemmän yksinäisyyttä kuin perus- ja ammattikoulussa opiskelevat. Lukiolaiset kokevat myos ammattikoululaisia vähemmän kouluun kuuluvuutta. Mahdollisia selityksiä näille ovat esimerkiksi ylioppilaskokeiden kasvanut painotus opiskelijavalinnoissa, kotiluokkajärjestelmän puuttuminen, kouluastesiirtymän myötä luokkakaverien ”menetys” tai vaihtuvat opiskelijaryhmät, opettajat ja muut koulun aikuiset. (Beattie ym., 2024; Read ym. 2024). Siksi lukioissa on erityisen tärkeää panostaa yksinäisyyden varhaiseen tunnistamiseen sekä opiskelijoiden yhteisöllisyyttä vahvistaviin toimiin.

Vanhempien matala sosioekonominen asema ja kouluttautuneisuus lisäävät riskiä lapsen yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden kokemuksille (Kiuru ym. 2024). Ne myös heikentävät perheiden, mukaan lukien lasten ja nuorten, mahdollisuuksia osallistua esimerkiksi harrastuksiin ja tapahtumiin. Köyhyys myös lisää perheiden stressiä, mikä voi vaikuttaa vanhemmuuden laatuun sekä lasten sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen (Bucelli & McKnight, 2024). Korkeammin koulutettujen vanhempien lapsilla on havaittu enemmän läheisiä ystävyyssuhteita ja korkeampaa kuuluvuuden tunnetta kouluyhteisössä (Read ym. 2024).

Myös asumismuodolla on havaittu olevan vaikutusta: yksin asuvat nuoret kokevat yleisemmin yksinäisyyttä kuin esimerkiksi vanhempiensa kanssa asuvat nuoret. Tämän lisäksi he ovat alttiimpia yksinäisyyden lisääntymiselle esimerkiksi kriisitilanteissa. Tämä huomattiin 2020-luvun alun koronpandemian aikana, jolloin opiskeluun ja vapaa-aikaan kohdistuneiden rajoitusten myötä yksinäisyys lisääntyi erityisesti yksin asuvilla nuorilla. (Meskanen ym. 2024). Suomessa nuoret muuttavat pois kotoa keskimäärin aikaisemmin ja suomalaiset myös asuvat useammin yksin kuin muissa EU-maissa (Eurostat 2023 & 2022). Yksinäisyyden kokemusten kannalta aikaisin pois kotoa muuttaminen ei kuitenkaan näyttäisi olevan parempi vaihtoehto kuin pidempään perheen kanssa asuminen. Myös muita vaihtoehtoja tulisi tarjota, kuten esimerkiksi erilaisia yhteisöasumisen muotoja. Myös asuinpaikalla voi olla merkitystä yksinäisyyden kokemuksiin: maaseutujen kouluissa opiskelevilla nuorilla on havaittu olevan vähemmän läheisiä ystäviä ja enemmän yksinäisyyden kokemuksia kuin kaupunkikouluissa (Read ym. 2024).

Lähteet:

Abdulhamed, R., & Beattie, M. (2024). The link between teacher–student relations and sense of school belonging is not equal for all: The moderating role of immigrant status. Journal of Community & Applied Social Psychology, 34(6), e2892. https://doi.org/10.1002/casp.2892

Abdulhamed, R., Hietajärvi, L., Skogberg, N., Klemetti, R., & Lonka, K. (2024). Sense of belongingness, discrimination, and mental health: Associations and buffering effects of sense of belonging on mental health among Finnish native and immigrant-origin youth. International Journal of Intercultural Relations, 103, 102081. https://doi.org/10.1016/j.ijintrel.2024.102081

Abdulhamed, R. & Lonka, K. (2024). Acculturation Orientations Among Immigrant-Origin Youth: How is Acculturation Associated with Self-Esteem, Sense of Belonging, and Discrimination? Int. Migration & Integration. https://doi.org/10.1007/s12134-024-01194-1

Abdulhamed, R., Lonka, K., Hietajärvi, L., Ikonen, R. & Klemetti, R. (2022). Anxiety and depression symptoms and their association with discrimination and a lack of social support among first- and second-generation immigrant adolescents. International Journal of Intercultural Relations, 87, 193-205. https://doi.org/10.1016/j.ijintrel.2022.03.001

Aran, Ö., Swales, D. A., Bailey, N. A., Korja, R., Holmberg, E., Eskola, E., Nolvi, S., Perasto, L., Nordenswan, E., Karlsson, H., Karlsson, L., Sandman, C. A., Stern, H. S., Baram, T. Z., Glynn, L. M. & Davis, E. P. (2024). Across ages and places: Unpredictability of maternal sensory signals and child internalizing behaviors. J Affect Disord. https://doi.org/10.1016/j.jad.2023.11.068

Beattie, M., Kiuru, N. & Salmela-Aro, K. (2024). Belongingness to groups, adolescent loneliness trajectories, and their consequences. International Journal of Behavioral Development. doi: 10.1177/01650254241294019

Bouakaz, L. (2007). Parental involvement in school: What promotes and what hinders parental involvement in an urban school. Malmö Studies in Educational Sciences: Doctoral Dissertation Series. https://muep.mau.se/handle/2043/4684

Bucelli, I. & McKnight, A. (2024). Review of the mechanisms underlying the intergenerational transmission of poverty. Itla Reports 2024:3. https://itla.fi/wp-content/uploads/2024/10/Review-of-the-mechanisms.pdf

Cacioppo, J., Cacioppo, S., Capitano, J.P. & Cole, S.W. (2015). The neuroendocrinology of social isolation. Annual Review of Psychology, 66, 733-767. https://doi.org/10.1146/annurev-psych-010814-015240

Danneel, S., Nelemans, S., Spithoven, A. et al. (2019). Internalizing Problems in Adolescence: Linking Loneliness, Social Anxiety Symptoms, and Depressive Symptoms Over Time. J Abnorm Child Psychol 47, 1691–1705. https://doi.org/10.1007/s10802-019-00539-0

Davis, E. P., Korja, R., Karlsson, L., Glynn, L. M., Sandman, C. A., Vegetabile, B., Kataja, E. L., Nolvi, S., Sinervä, E., Pelto, J., Karlsson, H., Stern, H. S., Baram, T. Z. (2019). Across continents and demographics, unpredictable maternal signals are associated with children's cognitive function. EBioMedicine. https://doi.org/10.1016/j.ebiom.2019.07.025

Eurostat 2022 & 2023.

Gershenson, S., Hart, C. M. D., Lindsay, C. A., & Papageorge, N. W. (2017). The Long-Run Impacts of Same-Race Teachers. Discussion Paper Series, Issue 10630. https://docs.iza.org/dp10630.pdf

Jagers, R. J., Rivas-Drake, D., & Williams, B. (2019). Transformative Social and Emotional Learning (SEL): Toward SEL in Service of Educational Equity and Excellence. Educational Psychologist, 54(3), 162–184. https://doi.org/10.1080/00461520.2019.1623032

Junttila, N. & Karlsson, L. (18.9.2024). Yksinäisyys. Lääkärikirja Duodecim. https://www.terveyskirjasto.fi/dlk01408

Junttila, N. & Vauras, M. (2009). Loneliness among school-aged children and their parents. Scandinavian Journal of Psychology, 50(3). https://doi.org/10.1111/j.1467-9450.2009.00715.x

Kouluterveyskysely (2017–2023). Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Lyyra, N., Junttila, N., Tynjälä, J., Villberg, J. & Välimaa, R. (2022) Loneliness, subjective health complaints, and medicine use among Finnish adolescents 2006-2018. Scandinavian Journal of Public Health, 50(8), 1071-1220. https://doi.org/10.1177/1403494822111797

Meskanen, E., Peltonen, S., Lyyra, N., Sorkkila, M., Kokko, S. & Kiuru, N. (2024). Toisen asteen opiskelijoiden yksinäisyyden kokemukset koronapandemian poikkeusolojen aikana. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti NMI-Bulletin, 34(2), 10-34.  

Read, S., Salmela-Aro, K., Kiuru, N., Helenius, J. & Junttila, N. (2024). The cohort trends of social connectedness in secondary school students in Finland between 2017 and 2021. PLOS ONE 19(10): e0312579. https://doi.org/10.1371/journal.pone.0312579

Salo, A.-E., Junttila, N., & Vauras, M. (2022). Parental self-efficacy and intra- and extra-familial relationships. Journal of Child and Family Studies, 31, 2714–2729. https://doi.org/10.1007/s10826-022-02380-4

Salo, A.-E., Junttila, N., & Vauras, M. (2020). Social and emotional loneliness: Longitudinal stability, interdependence, and intergenerational transmission among boys and girls. Family Relations, 69, 151–165. https://doi.org/10.1111/fare.12398

Salo, A.-E., Upadyaya, K., Kalland, M., Salmela-Aro, K., & Lerkkanen, M.-K. (arvioitavana). Teacher observations of loneliness and ostracism among five-year-olds: Associations with socioemotional functioning and vocabulary.

Sharp, C., & Aston, K. (2024). Ethnic diversity in the teaching workforce: Evidence review. National Foundation for Educational Research. https://www.ucet.ac.uk/downloads/15627-Ethnic-diversity-in-the-teaching-workforce-an-evidence-review.pdf

Tilastokeskus 2023.

van Vemde, L., Hornstra, L. & Thijs, J. (2021). Classroom Predictors of National Belonging: The Role of Interethnic Contact and Teachers’ and Classmates’ Diversity Norms. J Youth Adolescence 50, 1709–1725. https://doi.org/10.1007/s10964-021-01430-2

Williams, K.D. (2007). Ostracism. Annual Review of Psychology, 58(1), 425- 452. https://doi.org/10.1146/annurev.psych.58.110405.085641

Zirkel, S. (2002). Is There a Place for Me? Role Models and Academic Identity among White Students and Students of Color. Teachers College Record, 104(2), 357-376. https://doi.org/10.1177/016146810210400206

hyvinvointi (vointilapset (6 -12 vuotta)nuoretulkopuolisuusyhteisöllisyysyksinäisyys

Lisätietoja

Right to Belong (R-to-B)

Oikeus osallisuuteen: Yksinäisyyden ja ostrakismin vähentäminen lapsuudessa ja nuoruudessa

Hyvinvointi ja yhdenvertaisuus