Vesi on Suomen kilpailuvaltti ja kriittinen perusta kokonaisturvallisuudelle

1. Vesi on kokonaisturvallisuuden kriittinen, mutta alihyödynnetty elementti

Haaste

Suomen kokonaisturvallisuus nojaa laajaan verkostoon keskinäisriippuvaisia järjestelmiä: vesihuoltoon, ruoantuotantoon, energiaan, teolliseen tuotantoon, logistiikkaan ja rajaturvallisuuteen - unohtamatta ekosysteemejä kaiken perustana. Näitä kaikkia järjestelmiä yhdistää vesi keskeisenä elementtinä ja haavoittuvuuksien välittäjänä. Siksi veden strategisen roolin tulisi näkyä entistä selkeämmin kokonaisturvallisuutta koskevassa päätöksenteossa.

Vesiturvallisuudessa on kyse kyvystämme tunnistaa ja hallita veteen liittyviä riskejä ja näin turvata ihmisten ja ekosysteemien hyvinvointi.

Veden laatu- ja saatavuusongelmat huonontavat ihmisten elinolosuhteita, ekosysteemien tilaa ja elinkeinoelämän toimintamahdollisuuksia niin Suomessa kuin Suomeen kytkeytyvien kansainvälisten tuotantoketjujen varrella. Merialueilla öljy- ja kemikaalivuodot, vedenalaisen infrastruktuurin vauriot tai meriliikenteen häiriöt eivät ole vain ympäristöuhkia, vaan niillä on usein laajoja kerrannaisvaikutuksia esimerkiksi meriturvallisuuteen, huoltovarmuuteen, energiantuotantoon ja viranomaisten toimintakykyyn. Vesi kytkeytyy suoraan myös konflikteihin: kiistat vedestä ja vesiväylistä ovat viime vuosina toimineet konfliktien ajureina.  Vesihuolto-infrastruktuuria ja vesiväyliä käytetään enenevissä määrin sodankäynnin välineinä ja kohteena, ja vesien ja ympäristön tila kärsii konfliktien seurauksena.

Vesien hyvä tila ja laatu, sekä toimivat vesiväylät ovat edellytyksiä yhteiskuntien huoltovarmuudelle, kestäville elinkeinoille, ja ihmisten ja luonnon hyvinvoinnille. Vesiyhteistyö ja -osaaminen voivat olla keskeisessä roolissa rauhanvälityksessä ja -rakennuksessa.

Jos veden, sisävesien ja merialueiden merkitys jää kapeaksi sektorikohtaiseksi kysymykseksi, yhteiskunnan valmius uudistua, sopeutua muutoksiin ja vastata monimutkaisiin globaaleihin, alueellisiin sekä paikallisiin haasteisiin ja häiriötilanteisiin heikkenee.

Ratkaisut ja toimeenpano

Vesi tulee tunnistaa yhdeksi kokonaisturvallisuuden kriittisistä peruspilareista.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että:

• Vesiturvallisuus integroidaan entistä vahvemmin kokonaisturvallisuuden linjauksiin ja toimeenpanoon, mukaan lukien huoltovarmuus-, meriturvallisuus- ja varautumissuunnitteluun.
• Meri- ja vesiympäristön tilan seuranta, riskien ja vaikutusten arviointi, sekä näiden ennakoiva hallinta nähdään osana turvallisuuspolitiikkaa, ei vain ympäristöpolitiikkaa.
• Ympäristö- ja turvallisuusinvestointeja tarkastellaan yhdessä, tunnistaen niiden kytkeytyneisyyden kautta muodostuvat synergiat.

Toimeenpanon kannalta keskeistä on vahvistaa poikkisektoraalista koordinointia ja yhteistyötä. Päätöksenteon tietopohjan tulee olla laaja: viranomais- ja kansalaishavaintojen ohella satelliittihavainnot, digitaaliset tilannekuvat ja tekoälypohjainen analytiikka mahdollistavat ympäristön tilan ja riskien jatkuvan seurannan. Näillä ratkaisuilla ja kaksoiskäyttöteknologiolla voidaan samanaikaisesti tukea ympäristön tilan parantamista, onnettomuuksien ennaltaehkäisyä ja turvallisuustilannekuvaa.

Tutkimuksen ja tiedon rooli

Strateginen tutkimus tuottaa päätöksenteon tueksi ymmärrystä siitä, miten vesi kytkeytyy eri turvallisuuden ulottuvuuksiin ja millaiset investoinnit tuottavat useita hyötyjä samanaikaisesti. WAWE-ohjelma tukee tätä rakentamalla tietopohjaa, jossa ympäristön tilaa, riskejä ja turvallisuutta tarkastellaan yhtenä kokonaisuutena.

2.Vesiriskien hallinta osana kustannustehokasta kokonaisturvallisuutta vaatii yhteisen tilannekuvan ja ennakointia

Haaste

Suomen vesivaroihin, vesi-infrastruktuuriin ja vesiväyliin liittyvät riskit muodostavat toisiinsa kytkeytyviä vaikutusketjuja. Ilmastonmuutoksen voimistamat tulvat, kuivuusjaksot, vedenlaadun heikkeneminen, vesiliikenteen häiriöt sekä kriittisen infrastruktuurin haavoittuvuudet voivat esiintyä samanaikaisesti ja vahvistaa toisiaan.

Vesiriskejä yhdistävät myös yhteiset ajurit. Toimintaympäristömme on poikkeuksellisen nopean ja monitahoisen muutoksen alla. Muutosta ajavat viimeaikaiset geo- ja ympäristöpoliittiset, teknologiset, ja taloudelliset kehityskulut. Myös ilmastossa ja ekosysteemeissä tapahtuvilla muutoksilla on merkittävä roolinsa kokonaisuudessa.

Toimintaympäristön muutos vaikuttaa monin tavoin vesiriskeihin. Esimerkiksi merellisten ympäristövahinkojen osalta se muuttaa niin onnettomuustodennäköisyyksiä, mahdollisia vahinkoaineita, valmiuttamme vuotojen torjuntaan, kuin myös niiden potentiaalisia seurauksia meriekosysteemissä ja laajemmin yhteiskunnassa.

Sitä, mihin suuntaan vesiriskien yhteinen riskimaisema jatkossa kehittyy, voidaan nykytilanteessa vain arvailla. Riskienhallinnan ja varautumisen päätöksiä ja investointeja on kuitenkin mietittävä pitkälle tulevaisuuteen. Tulevaan kehitykseen liittyvä merkittävä epävarmuus vaikeuttaa vesiriskien hallintaa ja niihin varautumista, ollen näin myös yhteiskunnallemme merkittävä resilienssihaaste.

Globaalien vesiriskien heijastevaikutukset ylettyvät myös Suomeen kansainvälisen kaupan ja tuotantoketjujen häiriöiden kautta. Suomi on kansainvälisesti riippuvainen monista kriittisistä raaka-aineista ja tuotantopanoksista, jotka ovat peräisin korkean vesiriskin alueilta, ja joita tuodaan Suomeen konfliktiherkkien vesiväylien kautta.

Tällaiset moniriskitilanteet heijastuvat nopeasti elintärkeisiin toimintoihin: vesihuoltoon, ruuantuotantoon, energiantuotantoon, teollisuuteen, logistiikkaan ja alueelliseen turvallisuuteen. Haasteena ei ole vain yksittäisten riskien tunnistaminen, vaan kyky ymmärtää niiden syy–seuraussuhteita ja yhteisvaikutuksia.

Nykyinen riskienhallinta on pitkälti sektorikohtaista. Tilannekuvat, tietovarannot ja toimintamallit ovat hajallaan, ja eri toimijat tarkastelevat vesiriskejä omista lähtökohdistaan. Tämä heikentää ennakointia ja johtaa helposti reaktiivisiin ja kalliisiin ratkaisuihin.

Ratkaisut ja toimeenpano

Vesiin ja vesiväyliin liittyvä riskienhallinta tulee rakentaa systeemiseksi osaksi kokonaisturvallisuutta. Keskeiset toimeenpanoehdotuksemme ovat:

• Yhteisen, toimialarajat ylittävan vesiriskien tilannekuvan muodostaminen. Tilannekuva yhdistää tiedon vesivaroista, infrastruktuurista, elinkeinoista ja huoltovarmuudesta. Lisäksi tarvitaan yhteensopivia riskinarviointistandardeja, sekä -menetelmiä jotka mahdollistavat veden, energian, ruoantuotannon ja logistiikan välisten kytkentöjen huomioimisen.
• Panostaminen ennakoivaan riskienhallintaan, jossa painopiste on vesiriskien vähentämisessä ennen kriisejä, ei vasta niiden realisoiduttua.

Käytännössä nämä toimet edellyttävät huomion kiinnittämistä toisaalta toimialarajat ylittäviin yhteistyöverkostoihin,  toisaalta tietoaineistoista, niiden keruuseen ja analysointiin vaadittavista työkaluista, sekä käytön pelisäännöistä muodostuvaan tietoinfrastruktuuriin.  Ministeriöiden, viranomaisten, tutkimusorganisaatioiden ja elinkeinoelämän tulisi yhdessä koordinoida tätä työtä. Riskienhallinnan tutkimus- ja kehitystyö tulee nähdä investointina, joka alentaa pitkän aikavälin kustannuksia.

Digitalisaatio, tekoäly ja avaruusteknologiat tarjoavat uusia välineitä riskien tunnistamiseen, seurantaan ja yhteisvaikutusten analysointiin. Suomi saavuttaa kilpailuetuja ja voi toimia edelläkävijä näiden hyödyntämisessä ennakoivasti, mikä tukee samalla uutta liiketoimintaa ja vientiä.

Tutkimuksen ja tiedon rooli

Käsityksemme vallitsevasta riskimaisemasta ja sen kehityksestä päivittyy jatkuvasti, mikä johtaa väistämättä päivitystarpeisiin niin tilannekuvan, osaamisen kuin ajatus- ja toimintatapojenkin suhteen. Tiedon hankinnan, prosessoinnin ja hyödyntämisen merkitys korostuu: tiedon on kuljettava tehokkaasti tutkijoiden, yritysten, viranomaisten ja päättäjien välillä, jotta sekä strateginen että operatiivinen tilannekuva saadaan pidettyä ajantasaisena. Sujuva ja luottamuksellinen tiedonkulku ja -vaihto toimijoiden välillä on entistä tärkeämpää.

Strateginen tutkimus on välttämätöntä, jotta monimutkaisia vesiriskien vaikutusketjuja voidaan mallintaa ja tehdä näkyviksi päätöksenteossa. Osapuolten riskikäsitykset voivat myös poiketa toisistaan, ja tällaisten arvopohjaisten erojen tunnistaminen on tärkeää konfliktitilanteiden avaamiseksi.  WAWE-ohjelma tukee vesiriskien hallintaa tuottamalla menetelmiä ja tietopohjaa, joilla yhteistä tilannekuvaa voidaan rakentaa ja hyödyntää käytännön varautumisessa. Sidosryhmätyön kautta WAWE-ohjelma myös lisää ymmärrystä riskikäsitysten takana olevista arvoista.

Samankaltaiset muutostrendit koskettavat alueita maailmanlaajuisesti. Siksi Suomessa tehtävällä vesiriskien hallinnan ja varautumisen ratkaisujen tutkimus- ja kehitystyöllä on myös merkittävää kansainvälistä ja kaupallista potentiaalia. Nyt tehtävät panostukset voivatkin sekä vahvistaa maamme vesiresilienssiä että luoda uutta osaamis- ja vientipääomaa.

3.Vesien hyvä tila ja kestävä käyttö huoltovarmuuden ja taloudellisen kilpailukyvyn perustana

Haaste

Suomen vesien tila ja vesivarojen hallinta ovat pääosin hyvällä tolalla. Toisaalta kohtaamme kasvavia kansallisia ja kansainvälisiä haasteita, jotka vaikuttavat suoraan tuotannon ja kulutuksen kestävyyteen ja Suomen kilpailukykyyn.

Pienet sisävesistöt ja Suomen rannikkoalueet ovat ekologiselta tilaltaan vain tyydyttävässä tai sitä huonommassa tilassa, johtuen elinkeinoelämän maankäytölle aiheuttamasta kuormituksesta. Muun muassa maataloudesta aiheutuvan kuormituksen vähentäminen edellyttäisi maatilayrityksiltä merkittäviä alkuinvestointeja. Markkinat eivät kuitenkaan vielä tunnista vesivastuullisuuden arvoa, joten kustannukset jäisivät pitkälti maataloustuottajien kannettaviksi.

Myös sääntely-ympäristö näyttäytyy monimutkaisena ja osin ennakoimattomana, mikä lisää investointien riskejä ja hidastaa uudistuksia. Samanaikaisesti vesi on kriittinen tuotantoresurssi globaalissa ruokajärjestelmässä: sen niukkuus rajoittaa ruuantuotantoa monilla alueilla maailmassa, kun taas Suomen runsaat vesivarat mahdollistavat kestävämmän ruuantuotannon.

Pohjoisen ja Itä-Suomen toistaiseksi erinomaisessa ja hyvässä tilassa olevia vesistöjä uhkaa lisääntyvä kaivannaistoiminta. Euroopan kasvavaan tarpeeseen vahvistaa kriittisten mineraalien omavaraisuutta pyritään vastaamaan lisäämällä kaivannaistoimintaa sekä sallimalla poikkeusluvat ympäristön tilan heikentämiselle myös alueilla, joiden luonto on erityisen herkkää ja joissa vesistöjen tilan heikkenemisen riski on suuri. Vesien suojelusta tinkimisellä yritetään nopeuttaa vihreää siirtymää ja strategisia raaka-ainehankkeita. Veteen liittyvät riskit ovat kuitenkin jo nyt keskeinen syy hankkeisiin liittyville kiistoille, viivästyksille ja hyväksyttävyysongelmille.

Merkittävä osa suomalaisten yritysten ja kuluttajien vaikutuksista vesiin jää Suomen rajojen ulkopuolelle kansainvälisten tuotantoketjujen kautta. Suurimmat yritykset ovat alkaneet yritysvastuulainsäädännön velvoittamina tunnistaa veteen liittyviä riskejä, vaikutuksia ja mahdollisuuksia koko ketjun matkalta, mutta veteen liittyvä tietopohja ja osaaminen vaativat vahvistamista. Vesi voi auttaa yrityksiä tunnistamaan kriittiset yhtymäkohdat omilla toimipaikoillaan ja tuotantoketjussa ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen, luontovaikutusten ja sosiaalisen vastuullisuuden välillä.

Ratkaisut ja toimeenpano

Vesien hyvä tila ja toimiva vesivarojen hallinta tulee nähdä strategisena kilpailutekijänä, poikkileikkaavasti niin hallinnossa kuin yrityksissä läpi koko tuotantoketjun. Tämän edellytyksiä ovat:

• Jaettu ymmärrys vesiriskeistä, vaikutuksista ja mahdollisuuksista niin hallinnon ja yritysten välillä kuin tuotantoketjujen sisällä. Tutkimuslaitokset, kansalaisjärjestöt ja paikallisyhteisöt ovat tärkeässä roolissa tietopohjan tuottamisessa.
• Taloudelliset kannustimet, kuten kohdennetut investointituet ja rahoitusinstrumentit, jotka tukevat kestävää veden käyttöä, vesiensuojelua ja vesivarojen hallintaa niin alkutuotannossa kuin prosessoivassa teollisuudessa.
• Ennakoitava ja johdonmukainen sääntely, jossa maatalous-, ympäristö- ja elinkeinopolitiikka tukevat toisiaan. Tämä luo edellytykset kestävien ja vastuullisten ratkaisujen kehittämiselle ja vienninedistämiselle, sekä lisää toimenpiteiden hyväksyttävyyttä.

Tutkimuksen ja tiedon rooli

Tutkimus- ja innovaatiotoiminta on avainasemassa kestävien ratkaisujen kehittämisessä. Tämä koskee niin jaetun tietopohjan, kestävämpien tuotantomenetelmien kuin monitoimijayhteistyön mallien sekä ohjauskeinojen kehittämistä. WAWE-ohjelma yhteiskehittää ratkaisuja niin maatalouden alkutuotannon toimijoiden, Suomen johtavien yritysten kuin hallinnon ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa.