Kuntien ilmastotyön on vauhdituttava ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi

Kunnat ovat itsenäisiä ilmastotoimien toteuttajia ja niiden julkiset hankinnat ovat volyymiltaan huomattava, tärkeä, tehokas ja konkreettinen väline edistää ilmastopolitiikkaa ja torjua ilmastonmuutosta. Niistä säädetään hankintalaissa, joka nykyisellään ei velvoita, mutta sallii ympäristö- tai ilmastonäkökohtien huomioon ottamisen julkisissa hankinnoissa hankinnan eri vaiheissa. Toistaiseksi ilmastonäkökohtien tai ilmastokriteerien sisällyttäminen julkisiin hankintoihin nojaa kuntien ja kaupunkien omaehtoiseen aktiivisuuteen eikä julkisten hankintojen roolia ilmastonmuutoksen torjunnassa ja hillinnässä tai hiilineutraaliuden tavoittelussa riittävällä tavalla tunnisteta ja hyödynnetä. Kuntien ja kaupunkien käytännöt myös vaihtelevat, eikä yhtenäisiä menettelymalleja tai käytänteitä ole muodostunut. Jotta ilmastonäkökohdat tulisivat tarkoituksenmukaisella tavalla tehokkaaksi osaksi kuntien ja kaupunkien julkisia hankintoja, niitä ohjaavaa sääntelykokonaisuutta täytyisi täsmentää. Julkisia hankintoja koskevaa lainsäädäntöä ja muuta ohjausta tulisi vahvistaa konkretisoimalla ja johdonmukaistamalla ilmastonäkökohtien sisällyttämistä mahdollistavia kriteerejä. Sääntelyllä voitaisiin myös kannustaa tai ohjata kaupunkeja ja kuntia selkeämmin ilmastonäkökohtien tarkasteluun hankinnoissaan (Lehtinen & Romppanen, 2021).

Kunnilla on rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa kaikkiin alueensa päästöihin, mutta niillä on moninainen rooli asukkaiden ilmastoviisaan elämäntavan tukemisessa ja mahdollistamisessa. Yksittäisten kuntalaisten valintoihin voidaan pyrkiä vaikuttamaan erilaisilla ohjauskeinoilla. Tiedollista ohjausta, kuten tiedon jakamista, asukkaiden kuulemista ja erilaista viestintää tehdään kunnissa paljon, mutta nämä eivät usein riitä muuttamaan asukkaiden käytäntöjä. Kuntalaisten valintoja voidaan ohjata muuttamalla rakennettua ympäristöä ja infrastruktuureja tukemaan vastuullisia ja hiiliviisaita arjen valintoja, esimerkiksi mahdollistamalla aktiivisen arkiliikkumisen ja kestävän kouluruokailun. Lisäksi kunnat voivat mahdollistaa ja tukea erilaisten vastuullisten käytäntöjen normalisoitumista. Kuntalaisia voidaan tuupata tekemään ilmastoystävällisiä valintoja muokkaamalla ilmastoystävällisiä vaihtoehtoja houkuttelevammiksi – tähän tarvitaan vuoropuhelua asukkaiden kanssa ja heidän kokemuksiensa huomioimista. (; Kylkilahti ym. 2022)

Kuntalaisten osallistaminen voi sitouttaa kuntalaisia päästövähennyksiin ja lisätä ilmastotoimien hyväksyttävyyttä. Kunnissa kuntalaisten osallistamisen nähdään tärkeäksi ja siihen on halua panostaa tulevaisuudessa aiempaa enemmän. Tämä kuitenkin edellyttää lisää resursseja ja uudenlaista ajatusmallia, jotta osallistamisen tavat ovat kaikille kuntalaisille saavutettavia ja osallistaminen vaikuttavaa. Kuntien ilmastopolitiikan kunnianhimon tason nosto voi vaatia nykyistä vahvempaa lainsäädännöllistä ohjausta ja sen myötä velvoittavuutta. Se voisi taata kuntien ilmastotyölle myös pysyvämmät ja paremmat resurssit. (Turunen 2022)

Jotta kuntien ilmastotoimet saisivat kuntalaisten tuen, niiden tulee olla sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Niiden tulee olla myös asukkaita kannustavaa, jotta uudet käytännöt muodostuvat pysyviksi. Esimerkiksi energiansäästön on alennettava asukkaiden asumisen kustannuksia. (Lukkarinen ym. 2023)

Parhaiden tulosten saavuttamiseksi ilmastotoimien suunnittelussa pitää hyödyntää paikallistuntemusta ja -yhteisöjä ja kohdentaa toimet räätälöidysti erilaisiin olosuhteisiin ja lähtötilanteisiin. Kaupunkitasoiset tavoitteet jäävät yksittäisten kaupunginosien, kortteleiden tai asukkaiden mittakaavassa etäisiksi, eivätkä käänny konkreettiseksi toiminnaksi.  Energianeuvonta on yksi esimerkki toimenpiteestä, jossa paikallistuntemus on olennaista. Tarvitaan uusia paikallisia tuen muotoja, kuten esimerkiksi energia-asiahenkilöitä, jotka tukevat asukkaita ja taloyhtiöitä energiaremonttien ja muiden hiiliviisautta edistävien hankkeiden toteuttamisessa. (Lukkarinen ym 2023).

Lähteet:

Kylkilahti, E., Autio, M., Harvio, V., Holmberg, U. & Toppinen, A. (2022) Co-developing sustainability – A consumer-inclusive approach to wooden housing business in Finland. Housing Studies, online first. https://doi.org/10.1080/02673037.2022.2114592

Laitinen, S.-E., Kylkilahti, E., & Syrjälä, H. (2023). Pieniä neliöitä, aurinkopaneeleita ja kulutuksen vähentämistä - Ilmastotietäminen kodin käytänteissä. Kulutustutkimus.Nyt, 17(1-2), 34–60. https://doi.org/10.54333/kulutustutkimus.127368

Lehtinen, Sanna & Romppanen, Seita (2021) Ilmastokriteerit kuntien ja kaupunkien julkisissa hankinnoissa, Oikeus 4/2021 s. 460–480.

Lukkarinen, Jani, Maija Faehnle, Fanny Grundström, Hanna-Liisa Kangas, David Lazarevic, Satu Lähteenoja, Niina Pykäläinen, Joonas Salmijärvi, Kaisa Savolainen (2023) Arki ja politiikka tukemaan ilmastoviisautta lähiöissä – Mellunkylän lähiöareenan muutospolut ja viestit. Raportti 1/2023, Decarbon Home. https://decarbonhome.fi/wp-content/uploads/2023/06/Lahioareenan-raportti.pdf

Turunen, Anni (2022). Kuntien ilmastoasiantuntijoiden näkemyksiä ilmastotyöstä, osallistamisesta ja lainsäädännöstä. 2035Legitimacy-hankkeen taustapaperi. https://2035legitimacy.fi/wp-content/uploads/2022/06/Raportti_Kuntien-ilmastoasiantuntijoiden-na%CC%88kemyksia%CC%88-ilmastotyo%CC%88sta%CC%88-osallistamisesta-ja-lainsa%CC%88a%CC%88da%CC%88nno%CC%88sta%CC%88_2035Legitimacy_final.pdf