Julkaistu 24.6.2024

Kaupunkivihreän ilmastohyötyjä edistettävä päätöksenteon kaikilla tasoilla

Suomella on vaikeuksia saavuttaa hiilineutraaliustavoitteitaan vuoteen 2030 mennessä. Ilmastotoimissa ei ole riittävästi huomioitu kaupunkien hiilinielupotentiaalia. Kaupunkien viheralueita tuleekin hyödyntää nykyistä tehokkaammin kustannustehokkaana ilmastoratkaisuna parantamalla kasvillisuuspeitteisten alueiden hiilensidontaa, turvaamalla hiilivarastoja ja kehittämällä vähäpäästöisiä viherrakentamisen ja -hoidon menetelmiä. Viheralueiden ilmastoratkaisut ovat monihyötyisiä, sillä ne tuottavat hiilinielujen lisäksi myös muita hyötyjä ilmastonmuutoksen sopeutumisen, luonnon monimuotoisuuden ja hyvinvoinnin kannalta. Kaupunkivihreän monihyötyisiä ilmastoratkaisuja pitää määrätietoisesti tukea eri keinoin päätöksenteon kaikilla tasoilla, myös EU-päätöksenteossa.

  • Kaupunkivihreän ja sen ilmastohyötyjen turvaaminen kytkeytyy useisiin EU:n strategioihin, esimerkiksi biodiversiteettistrategiaan ja maaperästrategiaan. Suomen tulee aktiivisesti myötävaikuttaa EU-tason päätöksentekoon, jolla pyritään turvaamaan ja kasvattamaan kaupunkiluonnon hiilinieluja ja -varastoja. Kaupunkivihreä olisi tärkeää saada mukaan esimerkiksi EU:n hiilenpoiston sertifiointiin liittyviin laskelmiin.
  • Kansallisella ohjauksella ja lainsäädännöllä on merkittävä rooli kaupunkien viheralueiden ilmastohyötyjen edistämisessä. Siksi on tärkeää, että viherrakenne ja sen merkitys ilmastoratkaisuna tunnistetaan ja sisällytetään kaikille kaavatasoille tulevassa alueidenkäyttölaissa.
  • Kaupunkivihreän ylläpitämälle hiilivarastopotentiaalille on asetettava sitovat tavoitteet maakuntien, kaupunkiseutujen ja kuntien strategisissa linjauksissa sekä ilmastosuunnitelmissa, samoin kuin päästöjen vähentämiselle. Kaupunkivihreän ilmastohyötyjä, hyvinvointivaikutuksia ja luonnon monimuotoisuutta on tarkasteltava kaavoituksessa kokonaisuutena ja vahvistettava näiden yhteisvaikutuksia.
  • Arvokkaimmat hiilivarastot tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja välttää erityisesti metsien ja luonnontilaisten kaltaisten alueiden rakentamista sekä maaperän muokkaamista. Viherrakenteen hyötyjä ja kasvullisen alan määrää tulee tukea sekä koko kaupungin tasolla että kortteleissa esimerkiksi viherkerroin-työkalun avulla.
  • Olemassa olevien hiilivarastojen turvaamisen lisäksi tulee luoda myös uusia hiilinieluja kaupunkeihin varaamalla tilaa uusille viherrakenteille ja kasvillisuudelle. Suunnittelussa ja rakentamisessa tulee luoda edellytykset elinvoimaiselle kasvillisuudelle esimerkiksi turvaamalla juuristolle ja latvustolle riittävästi kasvutilaa ja kunnossapidon tulee tukea näitä.
  • Viheralueiden rakentamiseen ja kunnossapitoon on kehitettävä vähäpäästöisiä tuotteita ja työmenetelmiä. Avainasemassa on kasvualustan vähäpäästöisyys ja kiertotalouden periaatteet, esimerkiksi kierrätysmaiden käyttö.
  • Pientaloalueet muodostavat merkittävän osan kaupunkien pinta-alasta. Asukkaita tulee kannustaa ja tukea hiilipuutarhuroinnissa eli toimissa, joiden avulla pientalojen pihalla voidaan parantaa kasvillisuuden hiilensidontaa ja varastointia. Esimerkiksi CO-CARBON-hankkeessa tuotettu ’Kotipihan hiilikortisto’ tarjoaa tähän ratkaisun.
Aihetta tutkivat hankkeet: CO-CARBON

Euroopan Unionin päätöksenteko. Kaupunkivihreän ja sen ilmastohyötyjen turvaaminen kytkeytyy useisiin EU:n strategioihin, esimerkiksi biodiversiteettistrategiaan ja maaperästrategiaan. Biodiversiteettistrategiaa toimeenpanevan ennallistamisasetusehdotuksen kaupunkiartiklassa on otettu huomioon kaupunkivihreän ilmastovaikutukset, mutta se keskitytty lähinnä määrällisiin tavoitteisiin viherrakenteen ja latvuspeittävyyden osalta (Hautamäki ym. 2024). Lisäksi kaupunkivihreä olisi tärkeää saada mukaan esimerkiksi EU: hiilenpoiston sertifiointiin liittyviin laskelmiin.  

Kansallinen ohjaus. Kansallinen ohjaus ja lainsäädäntö ovat merkittävässä asemassa kaupunkien viheralueiden hiilensidonnan parantamisessa ja kehittämisessä. CO-CARBON-hankkeen tutkimuksen (Havu ym. 2024) mukaan kaupunkiluonto sitoi 7 prosenttia Helsingin kaupunkiliikenteen ja energiantuotannon päästöistä vuosina 2015–2019. Hiilivarastoista 53 prosenttia sijaitsi kaupunkimetsissä ja muissa “luonnollisissa” ympäristöissä, kun taas 47 prosenttia hiilestä sitoutui rakennetuilla alueilla. Rakennetun vihreän rooli hiilensidonnassa on siis myös merkittävä. Oikeanlaisilla suunnittelun ja rakentamisen ratkaisuilla kaupunkiluonnon hiilinieluja ja on mahdollista kasvattaa ja hiilivarastoja säilyttää. Hiilensidonnan lisäksi viheralueilla on myös huomattava merkitys ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, esimerkiksi hulevesien hallinnassa ja helleaaltojen lieventämisessä. Viherrakenne ja sen merkitys ilmastoratkaisuna onkin siis tunnistettava ja sisällytettävä kaikille kaavatasoille tulevassa alueidenkäyttölaissa. Hiiliviisaus tulee myös sisällyttää viheralueiden rakentamisen ja kunnossapidon kansallisiin ohjeistuksiin. Viherrakentamisen tuotteissa, esimerkiksi kasvualustoissa tai taimistotuotteissa, on tunnistettava päästöt ja myös hiilensidonta niiden elinkaaren aikana (Kuittinen ym. 2021). Nämä tulee saada mukaan kansalliseen päästötietokantaan ja elinkaariarvioinnin ohjeistuksiin.

Kaupunkiseutujen strategiset linjaukset. Maakuntien, kaupunkiseutujen ja kuntien strategisissa linjauksissa ja ilmastosuunnitelmissa kaupunkivihreälle ja sen ylläpitämälle hiilivarastopotentiaalille on asetettava sitovat tavoitteet. Hiilinielut ja -varastot on otettava huomioon myös kuntien ilmastosuunnitelmissa. Kaupunkivihreän ilmastohyötyjä, hyvinvointivaikutuksia ja luonnon monimuotoisuutta on tarkasteltava ja kehitettävä kokonaisuutena esimerkiksi viherrakenne- ja ekosysteemipalveluselvityksissä ja vahvistettava näiden yhteisvaikutuksia (Raymond ym. 2023).

Maankäytön suunnittelu. Maankäytön suunnittelussa tavoitteena tulisi olla, että kaupunkivihreän ja kasvillisuuspeitteisen alan määrä ei vähene. Arvokkaimmat hiilivarastot, eli metsät ja puustoiset alueet tulee ottaa huomioon maankäytön suunnittelussa ja välttää erityisesti näiden rakentamista sekä maaperän muokkaamista. Olemassa olevan viherrakenteen säilyttämisen ohella on panostettava uuden kaupunkivihreän lisäämiseen. Kaupunkivihreän tuottamat ilmastohyödyt on otettava huomioon kaavoituksen ilmastovaikutusten arvioinnissa ja mahdollinen hiilivarastojen menetys tulee puolestaan arvioida osana rakentamisen ilmastovaikutuksia. Kaupunkivihreän hiilivarastopotentiaalin arvioimiseksi tarvitaan kuitenkin vielä tarkempia laskentamalleja. Viherrakenteen hyötyjä ja kasvullisen alan määrää tulee tukea sekä koko kaupungin tasolla että kortteleissa esimerkiksi viherkerroin-työkalun avulla (Hautamäki & Ariluoma 2020; Lähde ym. 2024). Näihin työkaluihin on sisällytettävä myös hiilivarastojen arviointi. Maanvaraisia pihoja tulee suosia sekä rakentamisen päästöjen minimoimiseksi että monipuolisten ekosysteemipalvelujen turvaamiseksi. (Hautamäki & Ariluoma 2024)

Toteutus. Viheralueiden suunnittelun ja rakentamisen tulee ensisijaisesti perustua paikallisiin olosuhteisiin, kasvillisuuteen ja maaperään. Olemassa olevan puuston ja erityisesti isojen puiden sekä maaperän säilyttämiseen on kiinnitettävä huomiota suunnittelussa, rakentamisessa ja kunnossapidossa, sillä ne toimivat olemassa olevana hiilivarastona (Havu ym. 2022). Suunnittelussa ja rakentamisessa tulee luoda edellytykset hyvinvoivalle ja elinvoimaiselle kasvillisuudelle ja hiilivarastojen kertymiselle sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä (Ariluoma ym. 2023). Kaikkia viherrakentamisen materiaaleja ja menetelmiä tulee kehittää vähäpäästöisemmäksi. Avainasemassa ovat kasvualustat, jotka muodostavat merkittävän osan ympäristörakentamisen päästöistä. Myös esirakentaminen ja erilaiset päällysteet ja kuljetuskustannukset kasvattavat ympäristörakentamisen hiilijalanjälkeä (Hautamäki & Ariluoma 2024).  Viherrakentamisen elinkaarilaskentaa sekä erilaisia ympäristöluokituksia ja mittareita onkin kehitettävä siten, että niiden avulla on mahdollista vertailla erilaisia vaihtoehtoja ja tukea hiiliviisaita ratkaisuja (Kuittinen ym. 2021). Toteutuksen kaikkiin vaiheisiin on asetettava vähähiilisyyden kriteerit, alkaen suunnittelusta ulottuen materiaalien hankintaan.

Kunnossapito. Kaupunkivihreän kunnossapidon tulee tukea kasvillisuuden ja maaperän elinvoimaisuutta ja hiilen sitoutumista kasvillisuuteen ja maaperään. Mitä paremmin kasvillisuus voi, sitä paremmin se myös yhteyttää ja sitoo hiilidioksidia ilmakehästä. Näin ollen esimerkiksi kastelu tukee hiilensidontaa (Karvinen ym. 2024). Toisaalta kunnossapidon käytännöt, jotka vaativat koneiden käyttöä, lisäävät hiilipäästöjä (Ariluoma ym. 2023). Esimerkiksi nurmikot ovat tehokkaampia hiilinieluja kuin kaupunkiniityt, mutta niiden leikkuutyö tuottaa enemmän päästöjä (Tremeau et al. 2024). Viheralueiden kunnossapitoon onkin kehitettävä vähäpäästöisiä menetelmiä ja niistä tulee tehdä hankinnan kriteeri.

Asukkaat. Asukkailla on tärkeä rooli hiiliviisauden toimeenpanossa. He voivat edistää hiiliviisautta omilla pihoillaan varsin arkisilla valinnoilla, esimerkiksi suosimalla läpäiseviä pintamateriaaleja, jotka mahdollistavat hiilen, ravinteiden ja veden kierron sekä sallivat maan ja ilman välisen vuorovaikutuksen. Kasvijätteen, esimerkiksi risujen, lehtien ja ruohosilpun hyödyntäminen katteena ruokkii maaperän mikrobistoa ja edistää hiilen sitoutumista. Kotipihan hiilivarastoja voi kasvattaa myös vähentämällä avointa mullospintaa käyttämällä monikerroksellisia, runsaasti lehtipinta-alaa sisältäviä istutusalueita. (Tahvonen ym. 2023)  

Lähdeluettelo:

Ariluoma M., Leppänen P-K., Tahvonen O., Hautamäki R., & Ryymin A. (2023). A framework for a carbon-based urban vegetation typology - A thematic review. Environmental Development 47, September 2023, 100899. https://doi.org/10.1016/j.envdev.2023.100899

Havu M., Kulmala L., Kolari P., Vesala T., Riikonen A., & Järvi L. (2022). Carbon sequestration potential of street tree plantings in Helsinki. Biogeosciences 19, 2121–2143, https://doi.org/10.5194/bg-19-2121-2022.

Havu, M., Kulmala, L., Lee, H.S., Saranko, O., Soininen, J., Ahongshangbam, J., & Järvi, L. (2024). CO2 uptake of urban vegetation in a warming Nordic city. Urban Forestry & Urban Greening 94, 128261. https://doi.org/10.1016/j.ufug.2024.128261

Hautamäki R. & Ariluoma, M. (2020). Viherkerroin ohjaa korttelivihreää jo useissa kaupungeissa. Arkkitehtiuutiset 01/2020.

Hautamäki, R. & Ariluoma, M. (2024). Kaupunkivihreä ilmastotekona/Urban greenery as a climate action. Arkkitehti-lehti 1/2024. https://www.ark.fi/fi/2024/01/kaupunkivihrea-ilmastotekona/

Hautamäki, R., Heinilä, A., Moilanen, A. & Rajaniemi, J. (2024). Ekologinen kytkeytyvyys ja luonnon monimuotisuus alueiden käytön suunnittelussa. Suomalainen Tiedeakatemia. https://acadsci.fi/wp-content/uploads/2024/03/Ekologinen-kytkeytyvyys-ja-luonnon-monimuotoisuus-2024.pdf

Karvinen E., Backman L, Järvi L., & Kulmala L. (2024). Soil respiration across a variety of tree-covered urban green spaces in Helsinki, Finland. EGUsphere [preprint]. https://doi.org/10.5194/egusphere-2023-3031

Kuittinen, M., Hautamäki, R., Tuhkanen, E. M., Riikonen, A., & Ariluoma, M. (2021). Environmental product declarations for plants and soils. The International Journal of Life Cycle Assessment 26:1100–1116. https://doi.org/10.1007/s11367-021-01926-w

Lähde, E., Piirainen, P., & Hautamäki, R. (2023). Viherrakenteen monitoiminnallisuutta arvioimassa alueellisen viherkertoimen avulla. Yhdyskuntasuunnittelu 61 (2): 122–143. https://journal.fi/yhdyskuntasuunnittelu/article/view/129145

Raymond C.M., Lechner A., Havu M., Jalkanen J., Lampinen J., Garcia-Antúnez O., Olafsson A., Gulsrud N., Kinnunen A., Backman L., Kulmala L., & Järvi L. (2023). Spatially identifying where nature-based solutions can offer win-wins for carbon mitigation and biodiversity based on diverse values and knowledge systems. npj Urban Sustainability 3:27. https://doi.org/10.1038/s42949-023-00103-2

Tahvonen ym. (2023). Kotipihan hiilikortisto. https://cocarbon.fi/tutkimus/kotipihan-hiilikortisto/  

Trémeau, J., Olascoaga, B., Backman, L., Karvinen, E., Vekuri, H., & Kulmala, L. (2024). Lawns and meadows in urban green space – a comparison from perspectives of greenhouse gases, drought resilience and plant functional types. Biogeosciences 21 (4), 949-972. https://doi.org/10.5194/bg-21-949-2024

hiilineutraaliushiilinielutilmastonmuutoskaavoituskaupunkiluontoohjauskeinotoikeudenmukaisuuspuutarhanhoitoviheralueetviherrakentaminen

Lisätietoja

CO-CARBON

Yksilöiden, yhteisöjen ja kaupunkien hiilen varastointi kaupunkiviheralueilla ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi

Ympäristönmuutos ja luonnonvarat