Julkaistu 13.3.2025

Kestävyysmurros edellyttää uudenlaista innovaatiopolitiikkaa

Innovaatiopolitiikalla pyritään lisääntyvässä määrin vastaamaan ympäristöllisiin ja sosiaalisiin haasteisiin perinteisten talouskasvuun, työllisyyteen ja kansalliseen kilpailukykyyn liittyvien päämäärien lisäksi. Jotta uusia tavoitteita kyetään edistämään, innovaatiopolitiikan tulee omaksua uusia, kestävyyttä edistäviä toimintamalleja.

  • Kestävyystavoitteet tulee asettaa innovaatiopolitiikan päämääräksi. Innovaatiopolitiikalla voi olla keskeinen rooli kestävyyshaasteiden, kuten ilmastonmuutoksen ja väestön vanhenemisen, ratkaisussa. Kestävyyden kannalta on tärkeää saada muodostettua eri toimijoiden keskuudessa yhtenäinen näkemys innovaatiovetoisen muutoksen tavoitteista. Tämä edellyttää muutostarpeiden huomioimista paitsi teknologiassa myös lainsäädännössä, toimijoiden rooleissa ja käyttäytymismalleissa. On kriittistä varmistaa, että kestävyystavoitteet eivät ole aina alisteisia taloudellisille päämäärille.
  • Kestävyyden kannalta kriittiset tulevaisuuden osaamisalat tulee tunnistaa ja niiden kehitystä tukea. Tämä edellyttää yksityisen ja julkisen sektorin laajapohjaista yhteistyötä, tutkimus-, kehitys- ja innovaatiopanostusten (tki) kohdistamista ja riittävää rahoitusta. Osaamisalojen valinnassa on painotettava niiden kykyä tuottaa kestäviä ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, mikä usein tarkoittaa eri toimialoja yhdistäviä kokonaisuuksia, teknologioiden ja palvelujen integrointia sekä laajasti hyödynnettäviä, yleiskäyttöisiä teknologioita.
  • Arvioimalla tki-toiminnan positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia eri vaiheessa kehitystyötä voidaan aktiivisesti suunnata toimintaa tukemaan kestävyyssiirtymää. Tutkimus- ja innovaatiotoiminnalla on aina tavoiteltuja ja tahattomia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Eri vaikutusten välillä voi olla myös keskenään ristiriitaisuuksia. Taloudellisesti kannattavat innovaatiot voivat synnyttää esimerkiksi terveys- ja ympäristöhaittoja sekä eettisiä ongelmia.
  • Ekologisesti tai sosiaalisesti haitallisten toimialojen on uudistuttava kestävyyshaasteiden vuoksi. Perustaltaan kestämättömien toimialojen edessä on väistämätön ja merkittävä uudistuminen, jota voidaan kohdistetusti tukea innovaatiopolitiikan avulla. Tämä voi sisältää esimerkiksi vähähiilisten ratkaisujen ja uusien liiketoimintamallien kehityksen tukemista tai lainsäädännön muutoksia, jotka ohjaavat kohti kestävämpiä käytäntöjä. Erityisen vaikuttavaa on kysynnän ohjaaminen, esimerkiksi julkisten hankintojen kautta, mikä voi nopeuttaa kestävien innovaatioiden käyttöönottoa toimialoilla, joilla julkisella sektorilla on merkittävä markkina-asema. Toimialoja ovat esimerkiksi jätehuolto, liikenne, energia ja koulutus.
  • Hallinnon kehittäminen on avainasemassa varmistettaessa, että kestävyystavoitteet toteutuvat tehokkaasti innovaatiopolitiikan toimeenpanossa Innovaatiopolitiikan suuntaaminen kohti kestävyyshaasteita edellyttää eri hallinnonalojen haasteiden laajaa ymmärrystä ja yhteiskehittämisen otetta eri sidosryhmien kesken. On tärkeää asettaa yhteiset tavoitteet, tunnistaa konkreettiset toimenpiteet ja seurata niiden toteutumista. Lisäksi politiikan vaikuttavuuden varmistamiseksi on kriittistä arvioida jatkuvasti sekä toteutuneita että odotettavissa olevia vaikutuksia, jotta toimenpiteitä voidaan tarvittaessa uudelleensuunnata tiedon karttuessa.
Aihetta tutkivat hankkeet: ORSI

Viime vuosina innovaatiopolitiikka on pitkän hiljaiselon jälkeen saanut jälleen Suomessa osakseen huomiota muun muassa parlamentaarisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (tki) työryhmän (VNK, 2023), vuoden 2023 alussa voimaan tulleen t&k-rahoituslain (20.12.2022/1092) sekä pääministerin johtaman tutkimus- ja innovaationeuvoston uudistamisen (962/2023) myötä. Keskustelu on kuitenkin pyörinyt tki-rahoituksen euromäärissä tavoiteltujen vaikutusten sijaan. Vaikka eri kestävyyshaasteet mainitaan useissa innovaatiopolitiikkaa käsittelevissä suunnitelmissa ja raporteissa, niiden tarkempi sisältö ja suhde innovaatiopolitiikkaan jää epäselväksi.

Innovaatiopoliittisessa ajattelussa on laajemmin käynnissä muutos, jossa kestävyystavoitteet nähdään keskeisinä tavoitteina, joihin on mahdollista vastata edistämällä tki-toimintaa. Uudet lähestymistavat, kuten ”missiolähtöinen” ja ”transformatiivinen” innovaatiopolitiikka painottavat kestävän kehityksen tavoitteiden integrointia perinteisempien taloudellisten tavoitteiden rinnalle (Schot & Steinmüller, 2018; Mazzucato, 2018). On esitetty, että kestävyyshaasteisiin vastaamiseksi päättäjien tulisi arvioida innovaatiojärjestelmien toimintaa käyttäen uusia kriteerejä, liittyen suuntaavuuteen, kysynnän artikulaatioon, politiikkakoordinaatioon sekä refleksiivyyteen (Bhatia et al., 2024; Weber & Rohracher, 2012):

Ensimmäinen tarkasteltava näkökulma on innovaatioprosessien suuntaavuus. Siinä missä perinteisesti päättäjät eivät ole ottaneet vahvaa kantaa innovaatioiden sisältöön, kestävyyden kannalta on tärkeää saada muodostettua eri toimijoiden keskuudessa yhtenäinen näkemys innovaatiovetoisen muutoksen tavoitteista. Näin rajatut tutkimukseen ja kehitykseen investoidut resurssit saadaan ohjattua tehokkaasti kaikkein kriittisimpien ongelmien ratkaisuun.

Toinen näkökulma koskee keskeisten yhteiskunnallisten haasteiden artikulointia markkinakysyntänä (Boon & Edler, 2018; Pihlajamaa & Valovirta, 2024). Kestävyystavoitteet ja -strategiat ovat usein abstrakteja ja monitulkintaisia, minkä seurauksena yrityksillä voi olla epätietoisuutta siitä, millaisille innovaatioille ja toiminnallisuuksille on kysyntää. Luomalla selkeän näkymän tulevaisuuden innovaatiotarpeisiin, päättäjät voivat vaikuttaa markkinoiden kehitykseen (Mazzucato, 2018). Kysynnän artikulointi esimerkiksi julkisten hankintojen kautta, on erityisen tehokasta toimialoilla kuten jätehuolto, liikenne, energia ja koulutus, joilla julkinen sektori on merkittävässä markkina-asemassa (European Commission, 2021; Valovirta & Pihlajamaa, 2025).

Kolmanneksi, kestävyystavoitteiden saavuttaminen edellyttää tyypillisesti laaja-alaista yhteistyötä eri politiikkalohkojen ja politiikan tasojen välillä. Innovaatiopolitiikan yhteiskunnallinen vaikuttavuus jää rajatuksi, mikäli toimenpiteet eivät ole linjassa sektoripolitiikkojen (esim. liikenne, energia, maatalous) kanssa. Myös jo innovaatiopolitiikan toimialueen sisällä on tärkeää panostaa eri toimenpiteiden väliseen koordinaatioon, jotta politiikan koherenssi ja sitä kautta tehokkuus voidaan varmistaa.

Lopuksi, kestävä innovaatiopolitiikka vaatii refleksisyyttä: kykyä tarkastella ja arvioida nykyisiä politiikkoja kriittisesti, kokeilla uusia lähestymistapoja ja ottaa mukaan uusia toimijoita. Kestävyyshaasteisiin vastaaminen eri toimialoilla edellyttää pitkäkestoista toimintaa, jota luonnehtivat merkittävät epävarmuudet. Tästä johtuen on kriittistä varmistaa toimenpiteiden vaikuttavuuden jatkuva arviointi, sisältäen sekä toteutuneet vaikutukset sekä odotettavat tulevat vaikutukset, jotta politiikkaa voidaan uudelleensuunnata tiedon karttuessa.

Yllä mainitut näkökulmat ovat johtaneet uusien innovaatiopolitiikan toimintamallien suunnitteluun ja toteutukseen. Kestävän innovaatiopolitiikan ajatus on saanut jalansijaa eri hallinnon tasoilla vaikuttaen ylikansallisen (Horizon Europe), kansallisen (esim. Wittman et al., 2021; Larrue, 2021) ja alueellisen (Brown, 2020) tason aloitteisiin. Esimerkkeinä mainittakoon innovaatiomissiot, joita on toimeenpantu muun muassa Alankomaissa (Janssen, 2020) ja Saksassa (Wittman et al., 2021) sekä Ruotsin strategiset innovaatio-ohjelmat (Grillitsch et al., 2019). Vielä ei ole kuitenkaan yksimielisyyttä siitä, millä mallilla kestävyyttä tulisi parhaiten edistää käytännössä (Haddad et al., 2022), ja eri mallien välillä on merkittäviä eroja (Larrue, 2021). Suomessa innovaatiopoliittinen keskustelu on ottanut vaikutteita käynnissä olevasta murroksesta. Selkein kestävyyteen suuntautunut käytössä oleva politiikkainstrumentti on strateginen tutkimus, joka pyrkii monitieteisen tutkimuksen kautta tuottamaan tietoa yhteiskunnallisiin haasteisiin liittyen. Kokonaiskuvassa konkreettiset toimenpiteet, joilla tki-toimintaa suunnattaisiin kestävyyshaasteita kohti, ovat jääneet kuitenkin vaatimattomiksi (Sotarauta, 2024; Schwaag Serger & Palmberg, 2022).

Lähteet:

Bhatia, R., Pihlajamaa, M., Hyytinen, K., & Jäntti, A. (2024). Capabilities for transformative sustainability management in cities. Public Management Review, 1-25.

Boon, W. P. C., & Edler, J. (2018). Demand, challenges, and innovation. Making sense of new trends in innovation policy. Science and Public Policy, 45(4), 435–447. https://doi.org/10.1093/SCIPOL/SCY014

Brown, R. (2020). Mission-oriented or mission adrift? A critical examination of mission-oriented innovation policies. European Planning Studies, 29(4), 739–761. https://doi.org/10.1080/09654313.2020.1779189

European Commission, Directorate-General for Communications Networks, Content and Technology (2021). The strategic use of public procurement for innovation in the digital economy – Final report, Publications Office.

Grillitsch, M., Hansen, T., Coenen, L., Miörner, J., & Moodysson, J. (2019). Innovation policy for system-wide transformation: The case of strategic innovation programmes (SIPs) in Sweden. Research Policy, 48(4), 1048-1061.

Haddad, C. R., Nakić, V., Bergek, A., & Hellsmark, H. (2022). Transformative innovation policy: A systematic review. Environmental Innovation and Societal Transitions, 43, 14-40.

Janssen, M. (2020). Post-commencement analysis of the Dutch ‘Mission-oriented Topsector and Innovation Policy’ strategy. Utrecht: Utrecht University-Copernicus Institute of Sustainable Development. Mission-Oriented Innovation Policy Observatory.

Larrue, P. (2021). The design and implementation of mission-oriented innovation policies : A new systemic policy approach to address societal challenges. https://doi.org/10.1787/3f6c76a4-en

Mazzucato, M. (2018). Mission-oriented innovation policies: challenges and opportunities. Industrial and Corporate Change, 27(5), 803-815.

Pihlajamaa, M., & Valovirta, V. (2024). The potential of innovation contests in articulating demand for system-level transformation: The case of the Helsinki Energy Challenge. Environmental Innovation and Societal Transitions, 53, 100916.

Schot, J., & Steinmueller, W. E. (2018). Three frames for innovation policy: R&D, systems of innovation and transformative change. Research policy, 47(9), 1554-1567.

Schwaag Serger, S., & Palmberg, C. (2022). Towards transformative policy in Finland and Sweden: Some viewpoints from practice. In Smart Policies for Societies in Transition (pp. 143-188). Edward Elgar Publishing.

Sotarauta, M. (2024). “Finland: Mission-oriented innovation policy?”, in Giacometti, A. & Jessen, S. (toim.) Making Innovation a Mission?: Overview of the Implementation of Mission-Oriented Innovation Policies in Denmark, Finland and Sweden, s. 27– 49. Nordregio, Tukholma.

Valovirta, V. & Pihlajamaa, M. (2025) “Public Procurement for Sustainability”, in Eriksson, P., Montonen, T., Laine, P-M., & Hannula, A. (eds.) “Elgar Encyclopedia of Innovation Management”, Edward Elgar Publishing Ltd.

VNK (2023). Tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen käyttöä koskeva monivuotinen suunnitelma: Parlamentaarisen TKI-työryhmän 2022 loppuraportti. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:13.

Weber, K. M., & Rohracher, H. (2012). Legitimizing research, technology and innovation policies for transformative change: Combining insights from innovation systems and multi-level perspective in a comprehensive ‘failures’ framework. Research policy, 41(6), 1037-1047.

Wittmann, F., Hufnagl, M., Lindner, R., Roth, F., & Edler, J. (2021). Governing varieties of mission-oriented innovation policies: A new typology. Science and Public Policy, 48(5), 727–738. https://doi.org/10.1093/SCIPOL/SCAB044

Linkit politiikkasuosituksiin

innovaatiopolitiikkakestävyyssiirtymätutkimus- ja kehittämistoimintavastuullisuus

Lisätietoja

ORSI

Kohti eko-hyvinvointivaltiota. Yhteiskunnallisen vaikuttavuuden orkestrointi

Ympäristönmuutos ja luonnonvarat

Evästeasetukset
Ratkaisuja tieteestä

Verkkosivusto käyttää evästeitä käytettävyyden takaamiseksi. Evästeet tallennetaan selaimeen ja niiden avulla saamme tietoa esimerkiksi sivustolle palaavista kävijöistä, sekä suosituimmista sivuista.

Välttämättömät evästeet

Osa evästeistä on välttämättömiä, jotta verkkosivusto toimii oikein. Nämä välttämättömät evästeet ovat käytössä, jotta voimme tallentaa evästeiden käyttöön ja sivuston ulkoasuun liittyvät valintasi.

Ei-välttämättömät evästeet

Ei-välttämättömät evästeet ovat evästeitä, jotka eivät ole välttämättömiä verkkosivuston toiminnalle. Niitä käytetään, jotta saamme tietoa sivustolla kävijöistä analysointia ja seurantaa varten. Käytämme tietojen keräämiseen Snoobi-palvelua. Palvelu tuottaa anonyymia tilastotietoa käyttäjistämme ja prosessoi evästeiden tuottamaa tietoa, jonka avulla saamme selville mm. sivukäyntien lukumäärän ja käyttäjien lukumäärän. Tämän evästeen hyväksyminen auttaa meitä kehittämään verkkosivustoamme.