Monet suomalaiset kaupungit ja kunnat tavoittelevat hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä. Ilmastopäästöjen hillitsemisen lisäksi hiilinielujen vahvistaminen ja hiilivarastojen kasvattaminen ovat tärkeä osa ilmastotoimien kokonaisuudessa. Monet hiilensidontaa ja -varastointia lisäävät toimet ovat lisäksi monihyötyisiä, mikä voi lisätä niiden hyväksyttävyyttä kuntalaisten keskuudessa.
Julkaistu 2.11.2023
Kaupunkien hiilensidontaa ja -varastointia lisättävä
- Kaupunkivihreän tuottamat ilmastohyödyt ovat suoraan riippuvaisia vihreän määrästä ja sen potentiaalista varastoida hiiltä. Kaupunkisuunnittelun ensisijaisin keino ylläpitää hiilinieluja on olemassa olevan kaupunkikasvillisuuden säilyttäminen. Arvokkaimmat hiilivarastot tulee ottaa huomioon ja välttää erityisesti metsien ja luonnontilaisten kaltaisten alueiden rakentamista. Sen lisäksi tulee tukea uusien, hiiliviisaiden ja monihyötyisten viherrakenteiden luomista.Aihetta tutkivat hankkeet: CO-CARBON
- Kaupunkien viheralueiden suunnittelua, rakentamista ja hoitoa pitäisi suunnata kohti käytäntöjä, jotka maksimoivat hiilensidonnan ja -varastoinnin. Kasvillisuudelle tulee luoda hyvät kasvuolosuhteet ja pitkä elinkaari, mikä varmistaa hiilivarastojen kertymisen. Viherrakennushankkeen vähäpäästöisyyteen, erityisesti kasvualustaratkaisuihin, on kiinnitettävä enemmän huomiota ja suosittava esimerkiksi kierrätysmaata, kompostia tai biohiiliratkaisuja.Aihetta tutkivat hankkeet: CO-CARBON
- Rakennussektorilla vakiintunutta elinkaariarviointia on laajennettava viheralueiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Sen avulla on mahdollista punnita, mihin ja miten rakennetaan ja valitaan pienimmän hiilijalanjäljen vaihtoehdot viheralueiden rakentamiseen. Lisäksi on edistettävä hiilikädenjälkeä – suunnittelu- tai rakennushankkeessa tuotettuja myönteisiä ilmastovaikutuksia. Esimerkiksi viherkerroin-työkalulla voidaan lisätä tonttien viherrakenteita.Aihetta tutkivat hankkeet: CO-CARBON
- Maankäyttö- ja tontinluovutussopimuksia tulee hyödyntää nykyistä painokkaammin ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi. Niiden avulla kaupungit voivat esimerkiksi edistää puu-uudisrakentamista.Aihetta tutkivat hankkeet: Decarbon-Home
- Puurakenteiset talot kasvattavat kunnan hiilivarastoa. Lisäksi puutaloasukkaiden hiilijalanjälki on keskimäärin alhaisempi kuin muiden asukkaiden. Kaupunkien tulee edistää puu-uudisrakentamista omilla hankinnoillaan samalla kun vanhoissa taloissa puuta kannattaa hyödyntää saneerauksissa, kuten ulkoverhouksissa.Aihetta tutkivat hankkeet: CO-CARBON, Decarbon-Home
Kaupungeilla on paljon potentiaalia edistää ilmastonmuutoksen torjuntaa hiilen sitoutumista ja varastointia vahvistamalla (Kinnunen ym. 2022; Havu et al. 2023). Kaupunkivihreä, eli kaupunkiluonto kaikissa muodoissaan, voi olla merkittävä hiilinielu, minkä lisäksi sillä on muita tärkeitä rooleja ilmastonmuutokseen sopeutumisessa, luonnon monimuotoisuuden vaalimisessa sekä asukkaiden hyvinvoinnin edistäjänä. Sen vuoksi hiilensidontaa, luonnon monimuotoisuutta ja asukkaiden hyvinvointia tulee tarkastella kokonaisuutena (Raymond ym. 2023, Lampinen ym. 2022).
Kaupunkivihreän ilmastohyötyjä voidaan edistää usealla päätöksenteon tasolla. Viherrakenne ja sen merkitys monihyötyisenä ilmastoratkaisuna on tunnistettava paremmin kansallisessa ohjauksessa, maankäytön suunnittelun ilmastovaikutusten arvioinnissa ja sisällytettävä kaikille kaavatasoille tulevassa alueidenkäyttölaissa. Kaupunkien tulee asettaa tavoitteeksi, että kaupunkivihreän ja kasvillisuuspeitteisen alan määrä ei vähene. Olemassa olevan viherrakenteen säilyttämisen ohella on turvattava uuden kaupunkivihreän lisääminen. Kaupunkivihreälle ja sen ylläpitämälle hiilinielupotentiaalille on asetettava sitovat tavoitteet kuntien ilmastosuunnitelmissa. Lisäksi kaavoituksessa käytettävää viherkerrointa tulee kehittää siten, että se sisältää hiililaskennan. (Hautamäki ym. 2023.)
Rakennussektorilla vakiintunutta elinkaariarviointia on laajennettava viheralueiden suunnitteluun ja rakentamiseen. Sen avulla on mahdollista punnita, mihin ja miten rakennetaan – esimerkiksi raskas esirakentaminen, kansirakentaminen ja erilaiset päällysteet sekä kuljetuskustannukset kasvattavat viheralueen hiilijalanjälkeä. Kaikkia viherrakentamisen ja hoidon työtapoja on muutettava vähäpäästöisemmiksi. Toteutuksen kaikkiin vaiheisiin on asetettava vähähiilisyyden kriteerit, alkaen suunnittelusta ulottuen materiaalien hankintaan. (Kuittinen ym. 2021; Hautamäki ym. 2023)
Kaupunkivihreää tulee lisätä viherrakentamisella, estää olemassa olevan vihreän tuhoutumista sekä valita viheralueille hoitokäytäntöjä, jotka maksimoivat hiilensidonnan ja hiilen varastoitumisen. Olemassa olevan puuston ja erityisesti isojen puiden säilyttämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Puille on taattava mahdollisimman pitkä elinkaari, jolloin niiden hiilivarasto ehtii karttua. Maaperä on merkittävä hiilivarasto ja sen mikrobiologista toimintaa pitää varjella. Maaperän kasvihuonekaasupäästöjen minimoimiseksi kasvualustana kannattaa käyttää olemassa olevaa maaperää, kierrätysmaata tai biohiiliratkaisuja. (Ariluoma ym. 2023; Ariluoma ym. 2021; Hautamäki ym. 2023; Havu ym. 2022)
Matalahiilisten materiaalien, kuten puun, lisääminen on ilmaston kannalta suotuisa, mutta myös taloudellinen ratkaisu rakentamiseen. Puun käyttäminen rakentamisessa on merkittävä keino kasvattaa kuntien hiilivarastoja. Puurakenteisissa taloissa asuminen on yhteydessä asukkaiden alhaisempaan hiilijalanjälkeen. Rakennusmateriaalin lisäksi tähän vaikuttavat puutaloasumisen valitsevien kaupunkilaisten elämäntapavalinnat. (Ottelin ym. 2021). Ilmastohyötyjen lisäksi ihmiset ovat yhä kiinnostuneempia puurakentamisesta estetiikan ja luonnonläheisen viihtyisyyden vuoksi. (Lähtinen ym. 2021). Puutalossa asuvien hiilijalanjälki oli tutkimuksessa keskimäärin yli 10 % alhaisempi kuin muiden hiilijalanjälki. Tämä vastaa 950 kg hiilidioksidiekvivalenttia vuosittain (Ottelin ym. 2021).
Tutkimusten mukaan kasvavien kaupunkien kannattaakin lisätä puun käyttöä omissa hankkeissaan sekä aktiivisesti ohjaamalla ja kannustamalla yksityiseen puurakentamiseen esimerkiksi maankäyttö- ja tontinluovutussopimuksia hyödyntäen. Olemassa olevan rakennuskannan saneerauksessa puun käyttö esimerkiksi ulkoverhouksissa on toistaiseksi hyvin vähäistä ja tämän lisäämisessä on paljon mahdollisuuksia hiilivarastojen kasvattamiseen. (Viljanen ym. 2023)
Lähteet:
Ariluoma, M., Ottelin, J., Hautamäki, R., Tuhkanen, E. M., Mänttäri, M. (2021) Carbon sequestration and storage potential of urban green in residential yards: A case study from Helsinki. Urban Forestry & Urban Greening, Vol 57. https://doi.org/10.1016/j.ufug.2020.126939
Ariluoma, M., Leppänen, P.-K., Tahvonen, O., Hautamäki, R., Ryymin, A., (2023) A framework for a carbon-based urban vegetation typology - A thematic review, Environmental Development (2023), doi: https://doi.org/10.1016/j.envdev.2023.100899.
Havu M., Kulmala L., Kolari P., Vesala T., Riikonen A. ja Järvi L. (2022). Carbon sequestration potential of street tree plantings in Helsinki. In print Biogeosciences, Discussion paper preprint: https://doi.org/10.5194/bg-2021-242
Havu M., Kulmala L., Lee H.S., Saranko O., Soininen J., Ahongshabam J. ja Järvi L. (2023). CO2 uptake of urban green in a warming Nordic city. Arvioitavana Urban Forestry and Urban Greening.
Hautamäki, R., Järvi, L., Ariluoma, M., Kinnunen, A., Kulmala, L., Lampinen, J., Merikoski, T., Tahvonen, O. 2023. Hiiliviisas kaupunkivihreä ilmastoratkaisuksi. Politiikkasuosituksia kaupungeille. CO-CARBON-hankkeen politiikkasuositus. https://cocarbon.fi/wp-content/uploads/2023/05/COCARBON_politiikkasuositukset_WEB.pdf
Kinnunen A., Talvitie, I., Ottelin J., Heinonen J., Junnila S. (2022) Carbon sequestration and storage potential of urban residential environment – A review. Sustainable Cities and Society, vol 84, 104027. https://doi.org/10.1016/j.scs.2022.104027
Kuittinen, M., Hautamäki, R., Tuhkanen, E.-M., Riikonen, A., ja Ariluoma M. (2021) “Environmental Product Declarations for Plants and Soils: How to Quantify Carbon Uptake in Landscape Design and Construction?” The International Journal of Life Cycle Assessment 26, nro. 6 (2021): 1100–1116.
Lampinen, J.; García-Antúnez, O.; Olafsson, A. S.; Kavanagh, K. C.; Gulsrud, N. M.; Raymond, C. M. (2022) Envisioning carbon-smart and just urban green Infrastructure, Urban Forestry & Urban Greening 75, 127682
Lähtinen K., Häyrinen L., Roos A., Toppinen A., Aguilar Cabezas F.X., Thorsen B.J., Hujala T., Nyrud A.Q., Hoen H.F. (2021) Consumer housing values and prejudices against living in wooden homes in the Nordic region. Silva Fennica 55 (2), article id: 10503, https://doi.org/10.14214/sf.10503
Ottelin, J. et al (2021) Comparative carbon footprint analysis of residents of wooden and non-wooden houses in Finland Environ. Res. Lett. 16 (7) 074006, DOI 10.1088/1748-9326/ac06f9
Raymond C. M., Lechner A. M., Havu M., Jalkanen, J., Lampinen, J., García Antúnez, O., Olafsson, A. S., Gulsrud, N., Kinnunen A., Backman, L., Kulmala, L. & Järvi, L. (2023) Identifying where nature-based solutions can offer win-wins for carbon mitigation and biodiversity across knowledge systems, Urban Sustainability 3, Article number: 27.
Viljanen, A., Lähtinen, K., Kanninen, V. ja Toppinen, A. (2023) A Tale of Five Cities: The Role of Municipalities in the Market Diffusion of Wooden Residential Multistory Construction and Retrofits. Forest Policy and Economics, vol. 153, 102991, https://doi.org/10.1016/j.forpol.2023.102991
