Luontokato on yksi aikamme vakavimmista ongelmista. Luontokatoa aiheuttavat yhdyskuntarakenteen tiivistäminen, laajentaminen ja viheralueiden hävittäminen rakentamisen tieltä. Ekologiset luontoarvot ja luontoperäiset sosiaaliset arvot on integroitava päätöksentekoon ja maankäytön suunnitteluun, jotta luonnon monimuotoisuutta voidaan elvyttää kunnissa.
Luontokadon merkittävin syy on elinympäristöjen tuhoutuminen. Elinympäristöjä tuhoutuu aina kun luonnonvaroja käytetään tai alueita rakennetaan. Suomessa maankäyttöä säädellään kuntien kaavoituksessa, joten kunnat ovat avainasemassa luontokadon hillitsemisessä ja taltuttamisessa. Kuntien maankäyttöön kohdistuu monia yhteensovitettavia tavoitteita, kuntien kasvu ja rakentaminen ei voi kuitenkaan tapahtua luonnon kustannuksella. Luontokadon pysäyttäminen edellyttää sitä, että luonnon turvaaminen huomioidaan kaikessa maankäytössä suunnitelmallisesti. Tätä varten tarvitaan järjestelmällisiä toimintatapoja ja työkaluja.
Luontokadon jarruttamiseksi olemme siirtymässä kaupunkien ja muun yhdyskuntarakenteen suunnittelussa on täysin uuteen tilanteeseen. Tähän asti yhdyskuntia on suunniteltu lähtökohtaisesti ihmisen tarpeista. Muiden lajien elinolosuhteita ei yleensä ole suunnitelmissa otettu huomioon lukuun ottamatta lainsäädäntöön pohjautuvia suojelualueita. Luontokadon pysäyttäminen vaatii, että muiden lajien tarpeet nostetaan suunnittelussa ja rakentamisessa ihmisten tarpeiden rinnalle. (Metzger, J. 2019, Rajaniemi, Uimonen & Tuomikoski 2024) Tämä tavoite voidaan alueidenkäytön suunnittelun osalta varmistaa uudella lakisääteisellä asiakirjalla: elonkirjosuunnitelmalla, joka laaditaan kaikissa suunnitelmissa jokaisella kaavatasolla samalla tavoin kuin osallistumis- ja arviointisuunnitelma nykyään. Elonkirjosuunnitelmassa esitetään kullekin suunnittelutasolle ominaisessa laajuudessa ja tarkkuudessa tarvittavat toimenpiteet, joilla suunnittelualueen elonkirjo säilyy ja paranee nykyisestään. Suunnitelmassa voidaan tarvittaessa soveltaa kompensaatio- ja lieventämisperiaatteita (Hohti et al. 2022).
Lieventämisportaikko tai -hierarkia on työkalu, jolla maankäytön suunnittelua voidaan toteuttaa luontokatoa estäen ja hilliten. Ensisijaista on aina ennaltaehkäistä luonnon hävittämistä. Yleispiirteisellä tasolla kuten yleiskaavoissa kuntien maankäyttö tulee suunnitella kokonaisvaltaisesti siten, että luontoa menetetään mahdollisimman vähän. Luonnon säästäminen tulisi ohjata myös tarkemman tason suunnittelua kuten asemakaavoitusta. Uusien tai olemassa olevien viheralueiden hoidossa ja rakentamisessa tulisi myös pyrkiä lisäämään ja ylläpitämään luonnon monimuotoisuutta niin paljon kuin mahdollista. Rakentamisen aikaansaamia luontohaittoja voidaan myös pyrkiä korvaamaan ekologisen kompensaation keinoin. Tämäkin edellyttää ennakoivaa ja suunnitelmallista otetta luontoarvojen parantamiseen muualla kuin rakentamisalueilla. Pelkkä kompensaatio ei voi pelastaa luontoa, vaan tarvitaan kokonaisvaltainen lähestymistapa, eli lieventämishierarkia, joka ohjaa vahvasti luontohaittojen ennaltaehkäisyyn.
Nykyinen kaavoitusta ohjaava lainsäädäntö mahdollistaa jo luonnon vaalimisen ennakoivasti, suunnitelmallisesti ja laajaan kokonaiskuvaan perustuen. Lieventämishierarkia ja sen työkalut tulee tehdä laajasti tunnetuksi ja ottaa määrätietoisesti käyttöön kaikessa maankäytön suunnittelussa (Hohti ym. 2022).
Luonnon monimuotoisuus on välttämätöntä niin ympäristön kuin ihmisen hyvinvoinnille. Kaupungeissa maankäyttö on vähentänyt luonnon monimuotoisuutta, mikä heikentää kaupunkiekosysteemin toimivuutta, kansalaisten hyvinvointia ja lisää immuunivälitteisten häiriöiden riskiä. Tutkimuksen mukaan monimuotoisen luonnon lisääminen päiväkotien pihoille monipuolistaa lasten ihon mikrobistoa ja laskee allergioiden ja immuunivälitteisten sairauksien syntyyn yhdistetyn interleukiini-17A:n pitoisuutta jo kuukauden aikana (Roslund ym. 2020). Vihertäminen myös lisäsi lasten ja henkilökunnan koettua hyvinvointia sekä tarjosi uudenlaisen oppimisympäristön, mikä vahvisti lasten motivaatiota ja ympäristökasvatusta (Puhakka ym. 2019). Kaksivuotisessa pitkäaikaistutkimuksessa havaittiin, että vaikka metsämaapohja tallaantui lasten leikkiessä, monipuolinen ja terveyden kannalta hyödyllinen mikrobisto säilyi päiväkodin pihassa kahden vuoden ajan (Roslund ym. 2021). Tulokset tukevat siten oletusta, jonka mukaan luontokosketus ehkäisee immuunijärjestelmän häiriöitä. Päiväkotien ja koulujen pihat sekä leikkipaikat tulisi muuttaa kasvillisuudeltaan monipuolisiksi viherpihoiksi.
Kaupunkivihreä eli kaupunkien viheralueiden koko kirjo metsistä ja niityistä aina rakennettuihin puistoihin, katuistutuksiin ja pihoihin asti on tärkeä osa kestävää kaupunkia. Kaupunkivihreä tarjoaa monia hyötyjä: se tukee luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä kaupungeissa, edistää ilmastotavoitteita lieventämällä kaupunkitulvia ja helleaaltoja sekä vahvistamalla hiilinieluja ja lisäksi parantaa ihmisten hyvinvointia. Monien hyötyjensä ansiosta kaupunkivihreää tulee edistää kaikilla päätöksenteon tasoilla. Kaupunkien on asettava tavoitteeksi, että kaupunkivihreän ja kasvillisuuspeitteisen alan määrä ei vähene. Olemassa olevan viherrakenteen säilyttämisen ohella on turvattava uuden kaupunkivihreän lisääminen. Kaupunkivihreän ilmastohyötyjä, hyvinvointivaikutuksia ja luonnon monimuotoisuutta tulee tarkastella kokonaisuutena esimerkiksi viherrakenne- ja ekosysteemipalveluselvityksissä ja vahvistaa näiden yhteisvaikutuksia. Kaupunkivihreän monihyötyisyyttä on tuettava myös maankäytön suunnittelussa ja maisemasuunnittelussa hyödyntämällä esimerkiksi viherkerroin-työkalua (ks.Viherkertoimen valtavirtaistaminen 2023). Viherrakenne ja sen merkitys monihyötyisenä ilmastoratkaisuna on tunnistettava paremmin myös kansallisessa ohjauksessa ja sisällytettävä kaikille kaavatasoille tulevassa alueidenkäyttölaissa. (Hautamäki ym 2023; Raymond ym 2023)
Kirjallisuus:
Hohti, J., Nieminen, E., Jalkanen, J., Oinonen, I., Huttunen, S., Pappila, M., Halme, P., Salokannel, V., Pietilä, K., Kujala, H. (2022). Kunnat hidastamaan luontokatoa – Suosituksia luontohaittojen välttämiseksi, lieventämiseksi ja kompensoimiseksi kuntien maankäytössä. Wisdom Letters 1/2022. JYU School of Resource Wisdom. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/83415/wisdom_letters_1-22_valmis2_web.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Metzger, J. (2019). A more-than-human approach to environmental planning’. Teoksessa Davoudi, R., Cowell, R., White, Í., Blanco, H. (Eds.) The Routledge Companion to Environmental Planning. Routledge, pp. 190–199.
Puhakka, R., Rantala, O., Roslund, M.I., Laitinen, O.H., Sinkkonen, A. 2019. Greening daycare yards with biodiverse materials affords well-being, play and environmental relationships. International Journal of Environmental Research and Public Health 16 (16): 2948. https://doi.org/10.3390/ijerph16162948
Rajaniemi, J., Uimonen, L. Tuomikoski, J. (2024). ”Kaupunkien suunnittelu elonkirjolle” teoksessa Hiedanpää J. et al. (toim.) Luonnon elvyttäjä – ihmisen käsikirja. Gaudeamus.
Roslund, M., Puhakka, R., Grönroos, M., Nurminen, N., Oikarinen, S., Gazali, A.M., Cinek, O., Kramná, L., Siter, N., Vari, H.K., Soininen, L., Parajuli, A., Rajaniemi, J., Kinnunen, T., Laitinen, O.H., Hyöty, H. & Sinkkonen, A. (Corresponding author), ADELE research group (2020). Biodiversity intervention enhances immune regulation and health-associated commensal microbiota among daycare children. https://doi.org/10.1126/sciadv.aba2578
Roslund, M., Puhakka, R., Nurminen, N., Oikarinen, S., Siter, N., Grönroos, M. Kramna, L., Jumpponen, A., Laitinen, O.H., Rajaniemi, J., Hyöty, H. & Sinkkonen, A. 2021. Long-term biodiversity intervention shapes health-associated commensal microbiota among urban day-care children. https://doi.org/10.1016/j.envint.2021.106811'
